Starboxin hiljaisin blogi & inner peace

... sitä se varmasti on ollut...

Ajattelin jo, että ei ole järkeä jatkaa jos ei kerran ole tarmoa kirjoittaa. Kuitenkin sisällä kytee. Sana jos toinenkin. 

Mihin kuluu aika. Valuu läpi sormien, ei saa otetta ollenkaan. Ikäkriisikin kai jonkinlainen. Pitäisi jo olla. Sitä ja tätä. Siellä ja täällä. Olla jotain muuta. Olla parempi, olla enemmän. Miksi? Itseni takia, puolison takia. Jonkun muun takia?

T sanoi minulle noin vuosi sitten. Suoraan silmiin katsoen. "Toivoisin, että löytäisit sisäisen rauhasi". Ooh, mikä klisee. Tai onko sittenkään. Eikö sitä voikaan löytää jos ei keskity, rauhoitu ja uppoudu. Itseensä. Omaan elämäänsä, silmiensä edessä. Ei, en usko. Sanomisessa ei ollut häivähdystäkään negatiivisuutta, päinvastoin. Kaihoa, kunpa älyäisin irrottaa stressaamisesta, omaksi parhaakseni. 

Voitte kuvitella. Remontti on edelleen kesken. Se on kuitenkin liikahtanut ja saunakin hyvissä ajoin ennen joulua korkattu. Kuisti on räjäytetty, makkareihin ei olla edes koskettu. Luovaa taukoa kului useampi viikko. Ei voinut muutakaan. Nautittiin tästä hetkestä, kunnolla ja olan takaa. Nyt voi taas jatkaa. Voi taas keskittyä kun sumu on hälvennyt.

Ihanaa havahtua. Ihanaa oppia. Itsestä ja siitä mitä on tai ei ole.

Go in. And be happy for you.