Älä tule paha vuosi, tule hyvä vuosi

Nyt saisi hehkuttaa, kuinka hyvä vuosi on takana päin ollutkaan. Valitettavasi, tällä kertaa itse en voi sitä tehdä.

Vaikka tänä vuonna on tapahtunut kourallinen mitä kivoimpia asioita, on suurinosa vuoden tapahtumista olleet tapahtumarikkaita huonommalla saralla. Voin todeta, että tämä vuosi 2016, ei ollut meidän vuosi.

Ei lainkaan.

En edes tiedä, mistä voisi edes lähteä liikkeelle, mutta viimoisena pisarana on hajonnut polvi, joka odottaa edelleen ortopedille pääsyä. Tällä hetkellä olen oppinut elämään rikkinäisen polven kanssa, eikä siitä liiemmin jaksa enää puhuakkaan. Hajoamisen näkee lihaksia menettäneistä jaloista ja jumissa olevista reisistä, vaikka en olisi suorittanut päivän aikana yhtään mitään siivoamista kummempaa.

Tapaninpäivänä muutaman minuutin ajan, aurinko päätti ilmoittaa olemassaolollaan, värjäten pilven reunat kultaisen hohtoon. Pimeyden, sateen ja harmauden keskelle, tämä oli ihana pieni pilkistys ja toivon, että vuosi 2017 tuo mukanaan nyt yhtä paljon hyvää, kuin 2016 on tuonut huonoa.

Uskon siihen, että on tapahduttava yhtä paljon hyvää, kuin on ollut huonoja ajanjaksoja. 

Aloitin tämän vuoden kirjoittamalla samantapaisen tekstin ja päätän vuoden näköjään melkein samoihin sanoihin. Toivomukset vuoden alussa karisivat päivien vieriessä juuri niihin uomiin, joita en toivonut. Terveellinen elämä, terve elämä, ei ollutkaan niin yksinkertaista, vaikka kuinka yritin. Mutkia tulikin matkaan aivan yllättäviltä tahoilta.

Jos olisi kesä, istuisin hiekkalaatikon reunalla taputtaen ämpäriä lapiolla sanoen, "älä tule paha vuosi, tule hyvä vuosi" ja jännittyneenä ottaisin ämpäristä kiinni ja katsoisin pysyisikö hiekasta rakennettu kakku kasassa.

Toivoisin, että pysyisi.

Uskallankohan nyt edes toivoa? - Hitusen edes kultaista pilvenreunaa tulevaan uuteen vuoteen. Voitaisiinko aloittaa vaikka tästä rikkinäisestä polvesta?

Kieltämättä hieman jännittää mitä tuleman pitää. Miten ruudun toisella puolella odotetaan tulevaa vuotta?