Bloggaajatapaaminen ja tunnelmallinen Tertin kartano

Usvainen ja pimeä tie oli edessämme. Matkustin bloggaajakollegoiden kanssa perjantaina kohti Mikkeliä. Päämäärämme oli Tertin kartano. Ei odotuksia, ei mielikuvia, päätin vain matkustaa ja odotin tulevaa kovasti.

Saavuimme paikalle ja näky oli lumoava. Vaikka hiekka narisi jo kenkien alla, lumen sulaessa tyypillisesti pois lumikaaoksen jälkeen ja pimeys otti jälleen vallan, oli kartanon pihapiiri ja itse kartano täydellisen tunnelmallinen kokonaisuus valoineen. Saimme juotavaksi kuumaa pakuriteetä, joka sopivasti sulatti viileän tuulen kylmettyneet sormet. Ensimmäiseksi saimme kuulla kartanon historiasta, joka oli erittäin kiinnostava. Rakastan kaikkea vanhaa ja tunnelmallista. Ja millaisia esineitä ja tarinoita kartano pitikään sisällään.

Saatoin olla myyty ja mielelläni vierailisin paikassa toistamiseen. Erityisesti mieleen jäi Tertin kartanoa ympäröivä puutarha, jonka haluaisin ehdottomasti nähdä lämpimänä kesäpäivänä.

Kartanon ensitietoja on kirjattu jo 1500-luvulla. Tertin kartanon nettisivuilla lukee, "Jos seinät osaisivat puhua." ja jos ne todella osaisi, minusta saisi kuuntelijan. Tertin kartanoa meille esitteli ihana ja ystävällinen Heli Pöyry. Kartanosta ja sen historiasta voitte lukea lisää Tertin omilta sivuilta.

Aktiviteetteihin kuului touhua ja lapasia. Saimme korisella lapasenmuotoisia pipareita kartanon kahvilassa ja herkkupuodissa. Koristeluun käytettiin Tertin herkkupuodin valikoimista löytyviä aineksia. Tohinan ja tekemisen keskellä, tunnelma oli lämmin ja hyväntuulinen. Valmiit piparit saimme pakata mukaamme ja lisäksi saimme jokainen ihanan lapasenmuotoisen piparimuotin matkaamme. 

Kartano oli täynnä pieniä ja kauniita yksityiskohtia, joihin silmät osuivat väistämättä, ainakin minun silmät.

Silmät osuivat myös mieheen seurueessamme. Mieheen, joka puhuu parisuhteista ja rakkaudesta. Kyllä, mieheen, joka puhuu rakkaudesta. Mahtava Sami Minkkinen, Havaintoja parisuhteesta -blogin kirjoittaja, piti meille luennon omalla humoristisella tyylillään ja sai nauramaan, ilahtumaan, inspiroitumaan ja samaistumaan samaan aikaan. Aika mieletöntä sanoisinko!

Ja ruoka. Oi, ruoka. Harvoin tulee syötyä hienoissa ravintoloissa tai muissa kolmen aterian kruunaamissa tilaisuuksissa, joten nälän yllättäessä on syötävä, on täytettävä lautanen kaikella herkullisella, maistaa jokaista sorttia. Viet lautasen pöytään ja huomaat haarukat ja veitset kaksin kappalein. Kyllä. Ahmin alkupalalautasen täyteen herkullisia ruokia ja vasta pääruualla tajusi jutun juonen. Selvitty kumminkin siitä ruokahurmiosta ja täydestä olosta.

Seurustelujen jälkeen oli aika lähteä kotimatkalle sitä samaa pimeää tietä, kohti omaa kotikaupunkia, autossa mahtavia keskuteluita, posket hieman kipeänä ja onnellisena ihanasta illasta.

Kiitos tästä mukaville bloggaajakollegoille, Emmille ja Kristiinalle, Tertin kartanolle ja Sami Minkkiselle. Lukekaa myös muiden bloggaajien fiiliksiä illasta esimerkiksi Katalogi- , Niin paljon, että riittää -, Niittykukkia- ja With full hearts -blogeista!