Elämänmuutos ja kurkistus uuteen kotiin

Vietetään huhtikuun viimoisia päiviä. Elämä on muuttunut.

On uusi koti, joka sisältää sinistä, retroa ja keltaista. Vielä asunto kaikuu lapsien temmeltäessä, seinille olisi saatava enemmän jotain. Kissa kapuaa syliin kehräämään ja järjestelen tavaroita niille sopiville paikoille. 

Pian on jo toukokuu. Elämä on muuttunut.

Jalkakin jo parempi. Kuntosali ei ole se minun juttuni, mutta toivon, että se auttaa. Olen huojentunut, samalla tyyni. Joskus elämä vierähtää raiteiltaan niille oikeille kiskoille, jota on vain mentävä.

Sanoinko jo, että elämä on muuttunut?

Tässä kodissa, joka sisältää sinistä, retroa ja keltaista, asuu nyt kolme tyttöä ja yksi kissa. Paikka tuntuu kodilta. Välillä asunto hiljenee lapsien vaihtaessa paikkaa toiseen kotiin. Takaisin tähän mummon mökkiin tullessa kerrotaan iloisesti tapahtumista toisen vanhemman kanssa vietetystä ajasta. Se saa hymyn huulille.

Elämä on muuttunut ja aion tehdä siitä lapsilleni mahdollisimman hyvän ja kivuttoman.

Tavarat ovat paikoillaan. Istuudun sohvalle, josta pidän erittäin paljon. Kääriydyn vilttiin ja tiedän.

Että elämä on muuttunut.