Ensimmäinen omin käsin valmistettu vaate

...jos lapsena mummolassa tekemiäni vaatteita pehmolelulle ei oteta mukaan.
...tai sitä epämääräistä neonvihreää napapaitaa teini-iässä.

Ensimmäinen vaate itse tehtynä. Aika mahtava fiilis näin joululoman aloittaessa. Kuten kaikissa luovissa asioissa, myös vaatteiden tekemisessä näkyy selvästi se oma tyyli. Todella selvästi. Rakastan vintagehenkeä. 

Korkea vyötärö ja pohjepituus. Tykkään!

Se palapelikin päässä rakentui tämän lukukauden aikana kuin itsestään. Opin jotain, opin paljon. Vetoketjut, ah, ne niin ihanat vetoketjut. Mottoni luokkahuoneessa on "aina voi purkaa" ja hahmotuskyky saa lievän päänsärky hoidon. Jos jotain opin, niin opin vetoketjujen kiinnityksen. Koska ainahan voi purkaa. Ja kyllä, opin, että aina voi purkaa. Oikeastaan on hyvä purkaa, koska toistoilla oppii.

Jos luokassa oltaisiin tämän lukuvuoden käytetty naamojen edessä hymiöitä, suosituin olisi varmasti se ihastuttava itkunauruhymiö.