Ensimmäisten silmälasien tarina

En moneen vuoteen, tai ehkä koskaan, ajatellut tarvitsevani silmälaseja. Näkö ollut aina oikein hyvä, jokaisessa näöntarkastuksessa. Meni monta vuotta, sitten alkoi koulu ja autolla ajo tiiviimmin. Päänsäryt iskivät jokaisen koulupäivän jälkeen, tekstit heijasi kahtena ja siristin silmiä autolla ajaessa. Lopuksi en nähnyt viivoittimen viivoja, joten koulupäivän päätteeksi suuntasin suoraan varaamaan näöntarkastusajan. 

En epäröinyt lainkaan vaan halusin nämä ihanat naaman rentouttajat.

Pieni heitto kaukonäössä, hieman karsastusta ja hajataittoa. Sain omat vahvuuteni nenälleni. Elämä kirkastui, värit kirkastui ja naama rentoutui. Hätkähdin piirtokuvamaista näköä ja mietin, että tältäkö kaikki oikeasti näyttää. En epäröinyt lainkaan vaan halusin nämä ihanat naaman rentouttajat. Jo ihan koulua, autolla ajoa ja ehdottomasti sitä päänsärkyä miettien. Optikon mukaan lasit auttavat minua myös silmien väsymiseen, joka oli myös yksi silmieni ongelma.

SIlmälasien valitseminen olikin minulle sitten ihan täyttä hepreaa. En tiedä silmälaseista oikeastaan mitään, mutta nähtävästi ne oikeat kyllä tuntee. Olin katsonut näitä ihania kultareunaisia laseja jo netissä ennen valitsemista ja päätin muutamien muiden lasien jälkeen kokeilla näitä ja nämä tuntuivat heti täydellisiltä.

"Nämä ne on!", sanoin optikolle monien lasien jälkeen.

Kokeilin vielä muutamia muita malleja, mutta mitkään niistä ei tuntunut istuvan samalla tavalla päähän, kuin nämä. Ei paina, ei purista tai kiristä, eikä näöltäkään ole yhtään pöllömmät. "Nämä ne on!", sanoin optikolle monien lasien jälkeen. Lähdin hakemaan laseja innoissani noin viikon jälkeen valitsemisesta. Silmälasit "asennettiin" päähäni sopiviksi. Kun sain ne ensimmäistä kertaa päähän, kerkesin unohtaa jo niissä muutamissa sekunneissa, että lasit ovat päässä. Se oli hyvä merkki.

On outoa katsoa itseään peilistä ilman laseja. Niistä on selvästi kehkeytynyt osa minua.

Totutteleminen tietysti oli toinen juttu. Lähdin käymään kaupassa heti silmälasit päässä ja hyvä etten kiljaissut kauas katsoessani, koska se sattui. Oli ihmeellistä nähdä kaupan hyllyjen toiseen päähän. Päätin kumminkin tuijotella aina hetkisen ostoskärryjen työntökahvaa, koska näkeminen tuntui sattuvan. Sitä ei kumminkaan kestänyt kauaa, vaan totuin todella nopeasti ilman suurempia ongelmia.

Nyt olen pitänyt laseja jo noin kuukauden. Pidän niitä poikkeuksetta aina. On outoa katsoa itseään peilistä ilman laseja. Niistä on selvästi kehkeytynyt osa minua.