Haaveilusta todeksi ja juoksun huumaa

Muutama kuukausi takaperin lenkkarit pysyivät visusti vielä kaapissa, päässä kyti vain ajatus juoksusta ja halusta. Suunnitelmia, niitä kumminkaan toteuttamatta. Tällä hetkellä takana kaksi kuukautta treenausta ja miltein 6 kilometrin juoksulenkkejä takana jo muutama, hurmioitunut vauhtiin. Vauhtiin, joka alussa on hidasta, puolessa välissä alkaa lämmetä ja loppua kohden askel pitenee huomattavasti.

Tällä hetkellä treenaan Takomotrainingin treeniohjelmalla, jonka sain päästessäni X-Run maastojuoksukisojen lähettilääksi. Pikku hiljaa treenien edetessä alan tajuamaan, että ehkä se on mahdollista. Ehkä tosiaan pian jaksan juosta kymmenen kilsan lenkkejä. Nyt on juostu ajassa, josta olen lähtenyt 2 minuutista muutama kuukausi takaperin ja eilen meni ongelmitta 45 minuuttia juoksua. Itselleni aika käsittämätöntä. Tästä olen useasti haaveillut.

Parasta on juosta ihanissa maisemissa. Peltoaukeilla, metsässä ja niiden poluilla. Juoksun rullatessa omaa tahtiaan on ihana katsella ympärilleen. Parasta on myös tunne kun olet saavuttanut jotain mistä hetki sitten olet vain haaveillut. Toisinaan juoksuun lähteminen jännittää, joskus hieman epäröiden lähden suorittamaan tehtävää, mutta olen huomannut, että pieni jännitys tuo itselleni lisäpotkua saavutukseen.

Näillä eväillä tällä hetkellä ja tästä jatketaan. Innolla ja jännityksellä odottaen syksyä ja tulevia X-Run maastojuoksuja.