Herkkiä hevoskuvia, osa 3

Perjantaikevennys.

Jälleen meidän ihanan herkkiä hevoskuvia. Olemme suoriutuneet kesä- ja syksysessiosta, meidän omintakeisella tyylillämme. Nauroin jo, että tämä alkaa olemaan jo kulunut vitsi, minun ja Taavi-hevosen kommelluksista, mutta ei voida asialle mitään. Jaksetaan joka ikinen kerta keksiä jotain uutta ja mieltä piristävää, varsinkin tietokoneen näytölle ja pikseleiksi muodostaen.

Kun minä yritän, hevonen päättää tuoda oman persoonansa esiin. Kun hevonen yrittää näytän mielettömän onnelliselta hevosenomistajalta. 

Tästä hevosesta ja kamerasta löytyy muutamakin tarina. Tämä hevonen tykkää poseerata. Kesken ratsastustunnin olemme jääneet poseeraamaan korvat hörössä, kesken tehtävän. Kyllä. Kamera pilkisti kentän autojen välistä. Täytyyhän sitä kuvissa näyttää hyvältä. On myös tarina vanhalta omistajalta. Raviradalla pysähdytty kuin seinään, ei olla liikuttu eteenpäin. Kyllä, kamera raviradan laidalla.

Saatoin ehkä hieman naurahtaa.

Hevonen täynnä rakkautta. Ja jälleen kerran onnistuttiin pelleilyiden lomassa. 

Ja selvittiin voittajina. Kameran viimeinen kuva ja tuuletus. 
Ja lopuksi kuolat otsalla.

Mitähän tapahtuu kevään kuvaissessiossa?
Mietinpä vaan.