Huhtikuu uudistumisen aikaa

Huhtikuu oli selvästi uudistumisen aikaa monessakin mielessä.

Blogi hyppäsi huhtikuun alussa tänne starboxin puolelle ja noin kuukauden kokemuksella vaikuttaa erittäin mahtavalta, mukana ihania blogeja ja niiden kirjoittajia. Hyppy tuntemattomaan on tuntunut hyvälle. Ulkonäkö teki täyskäännöksen, mutta omasta mielestäni vain parempaan. Oranssi päätyi omaksi kesän väriksi ja tämäkin oli hyppy tuntemattomaan, mutta mukava sellainen.

Huhtikuussa tuli jännitettyä työhaastattelua ja seuraavana päivänä iloittiin puhelinsoitosta, saaden kesätöitä, jossa pääsen mahdollisesti tekemään omia suosikkiasioita. Sekin uudistumista ja kesälle uusia kuvioita. En voisi olla iloisempi, pienen jännityksen kera kumminkin, tapani mukaan.

Huhtikuun viimeisenä päivänä, eilen, lähdin koiran kanssa lenkille. Hymyilin matkalla, koska huomasin paljon kesään viittavia asioita. Harmittelin kameran ja kännykän uupumista. Toisaalta, jos ne olisi olleet mukana, olisinko sitten edes nähnyt näitä asioita?

Vihertävää nurmikkoa koivupuita ympäröiden, horisontissa vilahteli valon värejä, ohi sujahtava nopea mehiläinen, yksi kukka rosoisessa penkassa ja hetken käveltyä lisää kukkia kasapäin talon pihaa koristamassa. Oli kirkasta ja rauhallista. Muut juhlistaen vappua, itse nautin raittiista ulkoilmasta ja siitä, että saatoin kuulla omat askeleeni jalkakäytävällä.

Huhtikuu oli selvästi tämän vuoden käännekohta. Kurjasti alkanut vuosi alkaa ehkä pikku hiljaa kääntyä paremmaksi.

Ja pikku hiljaa riittää aivan mainiosti.