Inspiraatiosta

Kuvasin auringonlaskua. Niin jälleen kerran elämässäni.

Se on hieman päinvastainen tämän hetken inspiraation kanssa. Kun aurinko laski ja loi pimeyden, minä innostuin silmät loistaen. Lapset mukana katsomassa, leikkikamera matkassa. Kuvaamassa, ehkä äidin jalanjälkiä seuraten? Ainakin mallia ottaen.

Koska vuosi lähti hieman nihkeästi käyntiin, kaipasin jotain innostavaa, uutta. Uusi vuosi, uudet kujeet-tyylillä. Koska miettimisellä ja keksimisellä ei ollut vaikutusta, päätin vain odottaa. Sanotaan, että odotus kannattaa ja se kannatti.

Sillöin tällöin, inspiraation iskiessä. Istun illat amatöörin taitoja käyttäen, editoiden ja ehkä blogin postaukseen liittyen pientä fiilisvideonpätkää tai muuta innostavaa laittaen. Youtube-kanavalle.

Kotikutoista, fiilispohjaista. Ideoistahan en koskaan ole täysin varma. Fiiliksistä olen aina.