Irtautumis ongelmaa ja täydellisyyttä

Olen tässä opetellut.
Huomaamattani.

Irti päästämistä ja täydellisyyttä.

Liki viisi vuotta tiiviisti lapsien kanssa.
Nyt aamusta päivään ilman heitä.

Ei, ei irtautumis ongelmaa lapsilla.
Lähinnä äidillä.
Pikku hiljaa tajuten, että kyllä ne pärjää.

Myös ilman minua.
Haikeutta.

Täydellisyydestä.
Kuka sellainen on?
Virheitä siellä täällä.

Liikaa paineita äitiydestä.
Liikaa täydellisyyden hakemista.
Jääneenä päälle.
Jonka seurauksena ei uskalla tehdä.
Jopa olla.

Taistelua oman pään kanssa.
Kyllä se vielä tajuaa.

Kannattaa käydä lukemassa ihanan Paprikan
blogista tämä ihana ja ainakin itselleni paljon
ajatuksia herättävä teksti
, vanhemmuuspaineista.

Nyt täytyisi päättää tämä teksti täydellisesti.

En päätä.

Jätän tähän.