Kohti hyvää oloa: Aamupala nautinnoksi

Monille ruokarytmi on itsestäänselvyys ja toisten perheessä vain lapset syövät 4-6 ateriaa päivässä. 

 

Jälkimmäinen kuuluu omaan entiseen elämääni. Siinä missä ennen sain suustani alas yhden lämpimän ruuan lounasaikaan ja seuraava kohtaaminen oli ruuan kanssa vasta iltamyöhään lapsien mennessä nukkumaan, en tällä hetkellä voi kuvitella enää olevani syömättä ainakaan neljää tuntia pidempään. Joskus se neljä tuntiakin on nimittäin aivan liikaa.

Lähdettiin kohentamaan tätä elämäntapaa, eli yhdestä ateriasta ja illan mättämisestä, viiteen ateriaan päivässä.

Oma ongelmakohtani oli aamupala. En muista milloin viimeeksi elämässäni olisin syönyt aamulla aamupalan, jos raskausaikaa ei lasketa mukaan. Ehkä pienenä lapsena? Ehkä hieman vanhempana? Ehkä ennen kuin maistoin kahvia? -Ei muistikuvia. Sen tiesin, että se täytyy oppia ja olen huomannut, että ei sitä turhaan sanota aamupalan olevan päivän tärkein ateria. 

Aloitin sillä mitä teki mieli, jotain pientä ja helppoa sen olla piti. Söin kuukaudenpäivät aamupalaksi piltin ja pian huomasin, että aamulla herätessä oli jopa nälkä. Kun aamupala lähti rullaamaan, oli helppo saada mukaan muutkin päivän ruuat.

En pakottanut itseäni syömään mitään pahaa, maitorahkan ja marjojen sekaan lisäsin oman makuni mukaan sokeria, koska mielestäni tärkeintä oli vain saada syödyksi. Jos joskus jokin ateria tökki, söin sen yhden pilttipurkin tai leipäpalan. Päädyin siihen, että parempi edes jotain, kuin ei mitään. Olen maistellut aamuisin uusia asioita, kuten avokadoa, jolle tosin huomasin olevani allerginen. Kahvikuppi koristaa aamupalaani edelleen, mutta se jäähtyy aina syömiseni ajan vieressä, eikä suinkaan päädy heti kouraan. Kuten ennen. Polttaisin vain kieleni.

Ennen kuvia koristi vain pelkkä kahvikuppi. Nyt kuvat näyttävät hieman erilaisemmilta. Aamupalasta on tullut nautinto. Vihdoin.