Kun toinen valo syttyy, toinen sammuu

 Joskus valitan kamalista aamuherätyksistä.

Herätyksistä, jos kahvi on loppu.
Herätyksistä, kun lapsi kiljuu korvan juuressa.
Herätyksistä, kun lapsi nousee väärällä jalalla ja mikään ei onnistu.

Mutta kahvia saa lisää kaupasta ja onneksi se lapsi kiljuu ja nousee edes sillä väärällä jalalla. Nimittäin kamalinta on herätä siihen, että alat luettelemaan tuttuja, kavereita ja sukulaisia ja mietit missä he olisivat voineet viettää lauantai-iltaansa.

Kirjoitin blogin facebook-sivulle.
Aamun tunnelmia sanellen.
Imatran yöllisiä touhuja lukien.
Järkyttyneenä, vielä mistään mitään tietäen.

Samalla hetkellä oli aika astua kummin
tehtävään ja saappaisiin.
Ristiäisiin, pienen ihmeen vietäväksi.

Siinä seisoin.
Sytytettiin kynttilä hymyillen.

Samalla sytytettiin kynttilämeri.
Loistollaan järisyttävä.
Tunteita herättävä.

Tahdoin ajaa ohi.

Kun toinen valo syttyy, toinen sammuu.
Tuulenpuuska päätti äärettömän surkeasti yllättää.

Lämpimät osanotot ja valtavat voimat
jokaiselle omaisensa ja
ystävänsä menettäneelle.

Muiston kipinä jääköön hehkumaan.
Pimeyden jälkeen on aika vielä loistaa.