Miltä tuntuu kun saattaa olla askeleen lähempänä haavettaan?

Vaatetusala, opiskelu, muotoilu

Kun tutut sanovat, että olen löytänyt selvästi oman juttuni, voin vastata siihen täysin myöntävästi ilman suomalaista haparointia "niin no joo"-meininkiä.

En olisi vielä vuosi sitten osannut kuvitella, että voisin olla näin inpiroitunut koulusta. Koulun aloitettua odotin sitä, että milloin tulee se aika kun koulu ei inpiroi ollenkaan ja lähden samaan kaavaan, kuin esimerkiksi yläasteaikoina. Sitä ei ole vielä tullut. Enkä usko, että tuleekaan.

Saatan nimittäin nyt elää haavettani eteenpäin ja se on ihan mielentön tunne. Kun tutut sanovat, että olen löytänyt selvästi oman juttuni, voin vastata siihen täysin myöntävästi ilman suomalaista haparointia "niin no joo"-meininkiä. Meillä oli koulussa loppuviikosta kaksi aivan mielettömän inpiroivaa päivää mallinukkejen ympäröimänä, että heti luokan ovesta lähtiessä aloin etsimään mallinukkeja netistä. Haluan sellaisen kotiini viemään tilaa. Haluan niin kovasti ja sen vielä tulen hankkimaan.

Vielä olen kaukana tästä haaveesta, mutta askeleen todellakin lähempänä. Eikä minulla ole kiire.

Koulussa kaksi viimeistä päivää meillä oli työpajatyyppinen muotoiluun erikoistunutta päivää osaavassa ohjauksessa. Minulla ei ollut yhtään luova olo näinä päivinä, ei yhtään. Luovuus on siitä hassua, että sitä ei saata olla ihan joka ikinen päivä, ei todellakaan, ainakaan minulla. Mutta kun katsoin mallinukkea ja siihen väsättyä peruskaavaa, lähdin vain kokeilemaan mihin sairaalan kangasjätteet, kankaat jotka olisi mennyt poltettavaksi, taipuvat. Muodostin tunnissa huomaamattani helman monella nuppineulalla. Olin innoissani ja mietin, että tähän minut on mahdollisesti tehty. Tehty siksi, koska rakastin tätä hommaa aivan suunnattomasti. Ympäristö hiljeni, kun oma pää lähti raksuttamaan ja taivuttelemaan kangasta muotoonsa.

Vielä vuosi sitten tämä oli vain haave ja ajatus. Pieni ajatus, jota olin pohtinut. Miettinyt, että ei minusta siihen varmasti ole, mutta olisipa tuo kiva. Tuo ajatus, vaatteiden ja kankaiden maailmassa. Vielä olen kaukana tästä haaveesta, mutta askeleen todellakin lähempänä. Eikä minulla ole kiire.

Haaveethan ovat tehty saavutettaviksi. Eikö niin?