Muutaman sekunnin pysähtynyt arki

Lapsien kanssa arki voi olla joskus vilskettä täynnä ja hermojen venyttelyä. Joskus voi tuntua, ettei ole tarpeeksi läsnä, vaikka kuunteleekin heidän juttujaan mielellään. Arki pistää omat panoksensa ja elämä voi tuntua samalta päivästä toiseen.

Sitten tulee se muutaman sekunnin hetki kun arki pysähtyy. Katsot vieressä vienosti hymyilevää lastasi, katsot hänen touhujaan ja temmelyksiään. Tulee pakonomainen tarvi ottaa syliin ja halata. Suukottaa poskelle. Silloin tuntuu, että arki pysähtyy, tunnet muutakin kuin samalla painolla etenevää elämää. Halaat ja suukotat. Tunnet sen saman lämpöisen tunteen, joka ilmestyi heti synnytyssalissa lapsen saatuasi rinnalle odotuksen jälkeen.

Olen kirjoittanut joskus aiemminkin. Kaksi lasta, kaksi erilaista rakkautta. Kumpikaan ei toista enemmän tai vähemmän, vaan tunne on erilainen. Toisen kanssa tunnet herkästi ja ihaillen, kun taas toisen kanssa tunne roihahtaa ja hauskuuttaa. Molemmat tunteen laadut ovat ihastuttavan rikkaita.

Kun arki pysähtyy tuon muutaman sekunnin ajaksi, jää se ilahduttamaan toisinaan tasapaksua lapsiperhearkea pidemmäksi aikaa.