Nuorena äidiksi

Minusta tuli äiti 18-vuotiaana. Muistan edelleen, kuinka täytin 19-vuotta. Makasin sohvalla onnellisena, pieni tyyppi rinnallani. Hän oli noin kuukauden ikäinen ja sai osakseen paljon rakkautta. Nyt tuosta on kulunut tasan viisi kokonaista vuotta. Nyt olen kahden isomman tytön äiti ja täytän tänään 24-vuotta. Olen tullut niin sanotusti nuorena äidiksi. Oma näkemykseni on tyystin sokea sille, kuka on nuori, tai kuka vanha, vanhemmaksi. Mielestäni ei ole oikeaa ikää, vaan on erilaisia ajatuksia ja päätöksiä. Kasvutarinoita on nähty ja kuultu. Ajattelin kumminkin jakaa syntymäpäiväni kunniaksi tarinan, kuinka minusta tuli äiti.

Se oli vahinko, täysi vahinko. Kaikui päässä, hoitajan kertoessa puhelimessa erilaisten testien tuloksia. Raskaustesti on positiivinen, se sanoi.

Se oli vahinko, täysi vahinko. Kaikui päässä, hoitajan kertoessa puhelimessa erilaisten testien tuloksia. Raskaustesti on positiivinen, se sanoi. Istuin tuolilla peilin edessä, olin valmistautumassa ja laittautumassa, koska pian autokoulun opettaja saapuisi pihaan ja hakisi minut hankkimaan itselleni ajokorttia. Ei jännittänyt enää yhtään. Muistan, että ajoin autoa, kuuntelin ohjeita minne menisimme ja lopuksi sain väliaikaisen paperisen ajokortin käteen. Muuta en muista, hyvin se taisi mennä. Rapistelin paperia käsissäni.

Yhden päivän ja yhden yön jälkeen olin tehnyt päätökseni. Ajattelin, että näin sen kuuluu mennä. Juuri lukion keskeyttäneenä, koska en yksinkertaisesti pärjännyt. Olin havitellut uutta toimintasuunnitelmaa koulutuksien kannalta, mutta en tiennyt yhtään mihin ryhtyisin. Päätin siis "kouluttautua" johonkin, johon en ollut täysin varautunut, josta en tiennyt vielä mitään. Nimittäin äidiksi, vaipan vaihtajaksi, lohduttavaksi syliksi, tautien analysoijaksi ja hyväksi googlen käyttäjäksi.

Osakseni olen saanut katseita työntäen tuplarattaita jyrkkää liukasta mäkeä ylös, punainen naama hehkuen. Raskausajan ultrissa ääni on muuttunut kellossa, kun ensin luultiin minun olevan 16-vuotias ja tietoja selvitellessä ikä nousikin muutamalla vuodella, otin tämän kohteliaisuutena naureskellen. On päin kasvoja huudettu herraa ja jumalaa ja iloisten kasvojen takaa on selvästi näkynyt epävarmuus, kuinka tiedon nyt ottaisi vastaan. En ole ottanut itseeni yhtään ainuttakaan katsetta, sanomista tai toteamista, koska mielestäni se on kaikkien oma päätös, ajatus ja ensinnäkin, oma elämä. Tämä on minun päätökseni ja minun elämäni, enkä itsekkään halua puuttua muiden tekemisiin.

Sitten on tietysti ollut päinvastaisia tapauksia, hyökkääviä haleja silmänkulmat kostuen, onnellisia katseita ja toivotuksia, ei kysellä, eikä arvostella ikää. Oikeastaan sitä ei edes huomata, kuten en huomaa minäkään.

Vaihdoin baarikierrokset vaippojen vaihtoon, jota sai myös tehdä kierros kierrokselta, koska onhan puhtaaseen vaippaan mukavampi tehdä.

Olen onnellinen näin. Vaihdoin baarikierrokset vaippojen vaihtoon, jota sai myös tehdä kierros kierrokselta, koska onhan puhtaaseen vaippaan mukavampi tehdä. Vaihdon valvotut yöt, jonkun kanssa valvomiseen, joka tarvitsi minua ja opin arvostamaan unta. Vaihdoin epätietoisuuden tulevaisuudesta, edes jonkin asteiseen tulevaisuuden suunnitelmiin. Vaihdoin myös ajatukset niin, että nyt tulevaisuuden suunnitelmissa on myös muita. En ole vain minä, nyt on myös lapseni. Joskus se on haastavaa mutta kyllä, olen onnellinen näin.

Ei aina ruusuista polkua, ei aina kultahippuja lennellen yläpuolella. Ei todellakaan, tämä ei ole aina helppoa. Mutta nyt olen 24-vuotias kahden lapsen äiti, olen oppinut paljon, kasvanut lasteni mukana, löytänyt asioita joita rakastan ja joita haluan tehdä. 

Tämä on minun tarinani.

Millainen sinun äitiyden tarinasi on iästä ja kaikesta riippumatta?