Oma aika käsitteenä vaikea

Viikonloppuna täysin omaa aikaa.
Täysin yksinään.

Tuijotellen itseään pesevää kissaa. 

Ensin oli tekemistä,
mutta pian huomasin itseni istuvan ja pohtivan.

Mitä sitä tekisikään?

Tekisikö jotain mitä ei yleensä tee?
Olisiko tekemättä mitään?
Vai tekisikö samoja asioita kuin normaalisti?

Pohtiminen oli vaikeaa.
Yleensä suunnitelma valmiina jo etukäteen.

Nyt en halunnut sitä.

Loppujen lopuksi mietin,
mitä tekisinkään jos olisin aivan yksin. 

En luultavasti mitään,
tai paljonkin.

Oma aika.
Näin äitinä käsitteenä kovin vaikea.

Hieman hymyillen.