Onko kauniimpaa?

Kun sekoitetaan lumensekainen jää ja auringonsäteet, syntyy luonnon oma glitter. Ei väriaineita, ei mitään ylinmääräistä.

On vain luonto ja sen puhtaus.

Ystävä hevosen selkään viettämään laatuaikaa, itse kamera kaulassa heidän edessään kävellen ja sain oman laatuajan kameran kanssa hektisen arjen keskellä. Itse näin meidän tallin viereisen metsän tällä kertaa kameran linssin läpi. Sitä olin havitellut jo useamman kerran, mutta yleensä se on tapahtunut silmillä maalaillen hevosen kuljettaessa turvallisesti pientä polkua pitkin. Metsä on satumaisen kaunis näin talvella ja auringon paistaessa.

Hevosen kanssa yhdessä on tullut huokailtua.

Nyt ihastellen maisemia hieman matalemmalta ja annoin hevosen kuljettaa ystäväni satumaisen metsän läpi. Jäin hieman jälkeen silmien osuessa toinen toistaan kauniimpiin yksityiskohtiin. Katsoin eteeni, jossa hevonen ja ystävä kulki tyynenä auringonsäteiden osuessa heihin. Ja tiesin, että voin luottaa tuohon nelijalkaiseen, jonka selässä ei ole ratsastaja, kuin muutamilla ratsastus kerroilla.

Onko kauniimpaa, kuin auringon ja lumen tanssi?
Onko kauniimpaa, kuin luottamus?
- Eilisen päivän mietteitä.