Positiivinen mieli, positiivinen keho

Opettelussa positiivinen ajattelutapa

Kuten masentuneen ajattelumaailmaan kuuluu, mikään niistä sen hetken ajatuksista ei ole positiivista. Mikään ei tunnu positiiviselta, mikään ei näytä positiiviselta. Se on pelottavaa, tuskallista. Pohtien, miksi mikään ei tunnu enää miltään.

Kun ensin olin saanut kaiken muun opeteltua ja kuunneltua itseäni, rupesin opettelemaan positiivista ajattelutapaa. Jokainen varmasti, joskus taistelee kropansa kanssa ja vaikka ensin itse ajattelin, että ei minulla ole ollut kehon kanssa minkään näköisiä paineita, tajusin, että onhan niitä. En saanut itseäni liikkeelle vähään aikaan, vaikka rakastan liikkua. En pitänyt tunkkaisesta olosta, joka liikkumattomuus sai aikaan, ruokahaluttomuus sai kylkiluut törröttämään ihon läpi ja ne sopivat vaatteet muuttuivat ei imarreltavaan suuntaan.

Saako laihtumisesta valittaa?

Oma kehoni on seilannut äärilukemilla. Raskausaikana lähes sata kiloa painoa ja toinen ääripää ruokahaluttomuus ja liikkumattomuus sai itseni kuihtumaan kuin kukan varsi. En käy puntarilla, enkä ole alipainoinen, mutta sille tielle on jääty ja keho ei ota vastaan massaa, vaikka söisin. Tai jos olen syönyt hyvin ja kun tulee aika kun ruoka ei uppoa tai viimeisimpänä viisaudenhampaiden leikkauksen tuoma syömisvaikeus, olen jälleen samassa pisteessä nostellen housujani. Niistä sen huomaan.

Mutta saako laihtumisesta valittaa? Sitä pohdin useasti, kun ystäville jaan tunnontuskia. Taitaa saada, koska en pidä siitä kehosta, joka ei vedä puoleensa yhtään ainutta kiloa, kuin taistelemalla ne läpi kroppaan. Yksikin hairahdus, niin ollaan lähtökuopissa ja aloitetaan homma alusta. Positiivisuus on tästä kaukana, mutta olen opetellut. Kuten aiemmassa kappaleessa mainitsin.

Positiivinen keho

Sen sijaan, että valittaisin laihtumisesta ja muodottomasta ulkoasusta lähdin pohtimaan, kuinka voisin saada sellaisen kehon ja mielen, jossa viihdyn ja jossa on hyvä olla. Tiesin, että mikään treeni- ja ruokailuohjelma ei sitä tee, siitä saisin vain hysteerisen ja suorituskeskeisen toiminnan, joka tietysti lisäisi stressiä, joka taas tuottaisi huonoa oloa. Sitähän ei tässä haettu. Ensinnäkin stressi laihduttaa minua, joten ehdoton ei treeniohjelmille.

Joulun aikaan sain itseni liikkumaan. Ajattelin, että teenpä nyt jotain pientä. Siitä tuli hyvä olo, ei paineita. Pienenkin treenin jälkeen ruoka maistui paremmin. Tottakai. Jatkoin ajatuksella, että liikun kun tekee mieli. Ja tiedättekö? Tälläisellä taktiikalla liikuntamuodot pitävät mielenkiintoni yllä! Sen seurauksena tietenkin ruoka alkoi maistumaan, joka on hyvä.

Päätin myös, kun katson peilistä itseäni en etsi vikoja, vaan etsin niitä positiivisia kohtia. Vaikka olin liikkunut vain muutaman kerran, näin peilistä jo paljon hyvää. Sellaista, jota haluankin. Luulen, että positiivinen ajattelutapa itsestään edistää kropan muokkautumista lihaskunnolla paremmin, kuin, että etsit aina vain niitä vikoja ja verenmaku suussa teet kyykkyjä, jotta saat paremman takapuolen.

Positiivinen mieli

Positiivinen mieli edes auttaa myös paljon muussakin. Esimerkiksi koulutehtävissä. Sen sijaan, että ajattelet että et osaa, vaihda ajatuksesi mielummin siihen, että osaat kyllä, mutta nyt et vain ymmärrä. Testasin tätä ja tajusin vihdoin poikkileikkauskuvien salaisuuksia! Siitä tuli tietenkin mieletön fiilis, joka tietenkin lisäsi positiivisuutta entisestään.

Ajattele siis, että sinulla on hyvä vatsa, niin se on. Ajattele, että olet hyvä oppimaan koulun jossain aineessa, niin luultavasti sitten oletkin. Hanki nätit käsivarret ajattelemalla, että ne on juuri hyvät juuri sinun kroppaasi. Ole itse ylpeä siitä kehosi kohdasta tai taidostasi, niin saat olla vieläkin ylpeämpi, mitä kauemmin jatkat positiivista ajattelutapaa. Jokainen on juuri just niin hyvä, kuin on.

Tiesitkö myös, että yleensä kukaan muu ei näe niitä vikoja, joita näet itsessäsi? - Saatat tehdä siis hallaa vain itsellesi, eikä sinussa ole mitään vikaa!