Rakastunut retroon

Mummon mökki olisi minun aarreaitta. Minun täydellinen vaate on toisen ryysy. En pistä pahakseni.

Olen vain rakastunut retroon.

Oli se sitten vaate, astia tai huonekalu. Kaikki vanha tai vanhan tyylinen on kiehtonut minua jo teinivuosista. Kirpputorilla kierrellessä kaikki, mikä henkii hiukankin vanhaa tai edellisiin vuosikymmeniin sykähdyttää. Rakastan kirpputoreja ja niiltä en yleensä lähde uuden karheiden vaatteiden kera pois, joita nykyään on ainakin täällä päin tarjolla, vaan matkaan on tarttunut esimerkiksi retroa hiveleviä astioita tai ihana jalkalamppu. Eivät ne välttämättä ole kaukaisilta vuosikymmeniltä, mutta niiden olemus, uuden karheiden sijaan kiehtoo valtavasti.

Minun makuni eroaa tyystin muutaman ystäväni kanssa ja yleensä saadaankin nauraa, kun minun aarteeni on toiselle ehdoton ei tai karmiva. Kun ystävä remontoi taloaan ihastelin vanhoja laattoja seinällä, jotka olivat minusta äärettömän ihanat ja kauhistelin miten he voivat ottaa ne pois.

Olisin voinut viedä ne mukanani.

Minun mottoni voisi olla asioita hankkiessa, mitä vanhempi sen parempi. En kumminkaan kaihda uusia, tämän vuosikymmenen tyylillä varustettuja asioita vaan pidän myös niistäkin. Sopivasti molempia löytyy kodistani, mutta retro on se minun juttuni.

Mitä mieltä te olette retroista, vanhoista tavaroista tai vaatteista? Kallistutteko muutamien ystävieni joukkoon vai oletteko myös rakastunut retroon?