Rikkinäisen polven tarina - Lenkkareista sukkapuikkoihin

Kaksi kuukautta elämää on varjostanut rikkinäinen polvi, jonka syytä on etsitty, olen kerennyt kirjoittamaan aiheesta jo muutamaan otteeseen, ne löydät täältä ja täältä. Olisin toivonut, että levolla, jumppaamalla tai särkylääkettä kuurina otettuna asia hoituisi, mutta tällä kertaa ei ole päästy niin helpolla. Lääkäriaika jälleen varattuna.

On kieltämättä ollut hieman haasteellista elää puolikuntoisena. Ehkä kaikkein eniten tässä kärsii pää, joka haluaisi tehdä ja mennä normaalisti. Fysioterapian penkillä itkunpurkausta ensin pidätellen, sitten päästäen. Nyt kumminkin ajatukset ovat siinä, että syy löytyisi polven kierrukasta, joka on kuulemani mukaan helppo hoitaa ja korjata. Samalla pitkällä kuntoutuksessa, koska se on käsittääkseni kaiken A ja O.

Löytyykö kokemuksia?

Tiedän, ettei tilanteeni ole todellakaan huonoimmasta päästä, mutta tottakai ajatus "miksi juuri minulle?", on kytenyt pääkopassa siinä vaiheessa, kun kodin siivoaminen, pystyssä pysyminen ja pienetkin kävelymatkat tuntuvat jo haasteelta. Yritän kumminkin liikkua ja pitää nämäkin voimat jalassa, mitä takaisin olen saanut.

Ei enää tarvitse nousta rappusia käsillä vetäen. Edistystä, sanoisinko.

Juoksemisessa on päämäärä, jota havittelin ja rakastin. Halusin tilalle jotain samaa, jonka voi tehdä istuen, samalla jalkaa lepuuttaen. Vaihdettiin jalat käsiin ja aloin harjoitella kirjoneulomista ja langoilla leikkimistä. Villasukkia. Ohjeet nappasin Muita ihania -blogista. Syyssukat, jossa edetään päivä kerrallaan. Löysin päämääräni villasukkapareista. Mahtavaa!

Lenkkarit vaihdettu siis onnistuneesti sukkapuikkoihin. Ja tiedän, että jonain päivänä vielä myös juoksen.