Sinä elät juuri sinun elämääsi, piste.

Kukaan ei ole tullut puolestasi elämään sitä elämää mitä elät. Kirjoitin muistivihkoon.

Siinä lauseessa oli toistoa sanasta "elämä", josta aion nyt kirjoittaa. Sen isompaa palaa en ajatellut haukata.

Kun makasin sohvalla pimeässä, mielessä pyöri ajatus. Ajatus siitä millaisena muut minua pitää, pää sykki omaa tarinaansa siitä millaisena ihmiset minua pitää negatiivisessa mielessä ja pian uskoin jo ajatuksien olevan totta. En uskaltanut tuntea, tarvita, haluta, tehdä ja mennä. Koska aina ajatus oli muissa ihmisissä, enkä voinut sille mitään. Tyydyin kohtalooni jaksamiseni kustannuksella, kunnes tajusin ettei näin voi jatkua.

Nyt tuosta hetkestä on kulunut kahdeksan kuukautta.

Hei mutta! Eihän elämää eletä toisten varassa. Olet siinä elämässä mihin sinut on laitettu ja sinä teet elämästäsi sellaisen kuin haluat. Mikä järjen ääni kaikuikaan päässä. En tiedä kuka se oli.

Paitsi nyt tiedän. Se olin minä itse.

Minä sellaisena, kuin haluan olla. Sitä on etsitty ja kaivattu. Kukaan ei elä elämääsi ja kukaan ei voi laittaa sinua elämään ja elämäsi ei riipu muista ihmisistä. Se elämä, jonka haluat on tehtävä itse, niin raa'alta kuin se kuullostaakin. Vain sinä tiedät millainen olet, vain sinä voit tietää mitä elämältäsi haluat. Kukaan muu ei sitä päätä tai tiedä.

Ehkä tärkein asia ihmisen pienessä maailmassa on kahden sanan opettelu. "Ei" ja "Kyllä". Ne opitaan ensimmäisten sanojen joukossa taaperona, joten jokaisen tulisi ne osata. Opi sanomaan "ei" sellaisissa tilanteissa, joka ei tunnu oikealta ja samalla opettele sanomaan "kyllä" ja vaikka rikkoa rajojasi, kokeilla uutta, etsiä sitä mitä oikeasti haluat.

Itselleni hyvänä esimerkkinä toimii koulu. Kahden koulupaikan valinnassa oli kaksi vaihtoehtoa. Järki vai tunne. Järki puhui pitkästä koulumatkasta, ethän uskalla ajaa edes autoa ja ethän sinä nyt jaksa sitä matkaa käydä joka ikinen arkipäivä. Tunne sanoi, että tämä on se juttu, jota haluan oikeasti elämältäni, mutta... 

Valitsin tunteen, kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin ja hitto soikoon olenkin siinä yllättävän hyvä ja löysin sen mitä olen etsinyt!

Ylpeys. Sanana punainen vaate. Miksi kukaan ei saisi olla ylpeä juuri itsestään? Keneltä se on pois, jos joku sanoo olevansa hyvä asioissa. Minä olen opetellut kehumaan myös itseäni, se jos mikä kirkastaa mieltä. Opetelle puhumaan itsellesi, kuten ystävällesi. Kehut ystävän kauniita kasvoja. Miksi et kehuisi myös omia piirteitäsi? Niitä niin täydellisiä, kuin sinulle on luotu. Ole ylpeä saavutuksistasi.

Luultavasti kukaan muu ei tehnyt niitä sinun puolestasi.

Ihminen on toiselle ihmiselle susi. Tiedän. Mutta, koska sinä elät juuri sinun elämääsi, voit valita ympärillesi ne söpöt koiranpennut, joiden kanssa on miellyttävä olla. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä tarvitsekkaan.

Ethän itsekkään saata pitää jostain tietyn tyyppisistä ihmisistä ja se on itsellesi ihan ok?

Kun avaat maailman itsellesi, et käpery enää halamaan polviasi.

Kun uskot itseesi, uskoo sitä varmasti muutkin.

Kun voit hyvin, ympärilläsi olevat ihmisetkin voi hyvin.

Hempein terveisin, Jonna