Tervetuloa vuoristoradan kyytiin ja ajatuksia kuluneilta viikoilta

Tuntuu, että olen juuri istunut vuoristoradan kyytiin. Huvipuistolaitteeseen, joka vie mennessään ja heiluttaa edestakaisin mutkien mukaan. On ylämäkiä, jotka laskeutuvat jyrkästi alaspäin. Onneksi vanhassa nostalgisessa vuoristoradassa ei mennä pää alaspäin, silloin saattaisi pelottaa vielä enemmän.

Kirjoittaminen, josta pidän, on ollut vaikeaa. Kirjoittamalla olen yleensä saanut huomattavasti enemmän ulos, kuin muuten ja sitä olen yrittänyt nyt muutamaan otteeseen kynän ja paperin kanssa. Kuinka paljon pelottaakaan kirjoittaa ajatuksiaan juuri niin kuin ne mieleen juolahtaa. Ei hienosäätöä, vaan puhdasta ajatuksen tulvaa. Sisällä tuntuu olevan jotain, mutta ne eivät pääse ulos. Ehkä ei ole vielä niiden aika. Luotan, että kaikki purkautuu aikanaan, vaikka vuoristoradan jyrkät alamäet laskeutuvat kovaa ja korkealta.

Tunnut olevan alhaalla ennen kuin edes huomaatkaan.

Koska kirjoittaminen on vaikeaa ja keskittymiskyky toisinaan heikko, varsinkin tänne blogin puolelle suunnattuna, olen panostanut nyt enemmän valokuviin ja kertoa niillä tarinaa. Minun tarinaani, itselleni. Kuvat kertovat enemmän, kuin tuhat sanaa. Tai niin ainakin sanotaan. Nämä kuvat tulevat olemaan mustavalkoisia, kunnes ne löytävät värinsä. Kameran takana on helppo olla, mutta mitä jos laitan itseni tällä kertaa sen toiselle puolelle myös?

Sen tiedän, että haluan olla rohkea. 

Vielä en osaa sanoa päätyykö blogin puolelle näitä kuvia tai päätyykö niitä mihinkään. Tai ylipäänsä millaista tekstiä täältä voikaan löytää. Etsin vielä sitä kaiken tämän ohella. Nyt pääprioriteettini on minä itse ja se mitä haluan. Pää humisee tuulen mukana, vielä ajatukset lentää. Kuka olen ja mitä haluan.

Otan siitä selvää.

Astun vuoristoradan kyytiin, istun sen matkan ehkä hieman jännittäen, jopa peläten. Saatan nauraa matkalla, kun vuoristorata kulkee kohti korkeuksia ja mahassa saattaa tuntua ikävältä jyrkästi laskeutuessa alaspäin. Kun olen perillä ja vuoristoradan juna pysähtyy nitiseviltä raiteiltaan, nostan puristavan turvakaiteen ylös.

Hymyilen ja tiedän, että selvisin.

Jos minua ei kuulu täällä, minut löytää instagramista nimimerkillä jonnahempee.