Vaikeinta on epätietoisuus

Sieltä se läsähti. Vasten kasvoja, kuin märkä rätti. Jalkaa pitäisi olla rasittamatta. Siivoaminen rasittaa, joten olisi hyvä jättää pois. Toisin sanoen siis lähes kaikki pois. Ajatus, jossa olin ja elin, jota tein, oli unohtaa rikkinäinen jalkani ja koittaa elää normaalisti niin pitkään, kunnes tieto on selvillä mikä on tämän puolen vuoden taistelun ja taipaleen syy.

Se koitui kohtaloksi ja oli lähdettävä jälleen kohti lääkärin vastaanottoa.

Samat tutkimukset, ei löydöksiä. Verikokeet, tulehdusarvot ja reumakin siitä katsotaan. Näitä ei olekkaan vielä tehty, omasta muistikuvastani ainakaan. Nyt se on vain kuunneltava ja elää päivä kerrallaan, siihen asti, että tieto on selvillä. Ahdistavan ahtaaseen magneettikuvausputkeen vie tieni vielä tämän jalan kanssa ja ehkä pian tieto on selvillä.

Luulin, että vaikeinta tässä on jalan kipu ja sen toimimattomuus. Ei, ei olekkaan. Vaikein on epätietoisuus siitä mikä on homman nimi. Sitä ei voi lääkitä. Hetken jo luulet tietäväsi mikä vaivaa, mutta pian asiat saavatkin aivan uudet ulottuvuudet. Ajatukset liikkuu edes takaisin ja olet oman elämäsi tohtori. Haluat niin kovasti tietää mikä on vaivan syy, mutta sehän selviää ajan kanssa. Aika vain tuntuu toisinaan jämähtävän paikalleen, kuin kello, josta patterit ovat loppuneet. Olen ehkä hieman kärsimätön. Meidän seinäkello näyttää aina kahtakymmentäviittä minuuttia vaille kahdeksaa, katson sitä aina, vaikka tiedän, että patterit ovat loppuneet. Mietin lähes joka hetki milloin tämä on tullut päätökseensä.

Mietin myös, että kelloonkin tulisi vaihtaa patterit.

Positiivisuus taitaa olla nyt avainsana kärsimättömyyteen, vaikka henkisestihän tämä taipale on ollut melko raskas. Kello tikittää, mutta ei liiku ja tuntuu, että toistelen samoja asioita päivittäin. Onneksi on asioita joihin voin panostaa ilman, että siihen kuuluu liikkuminen. Nimittäin neulomiseen ja kirjoittamiseen. Ehkä tänne saan väkerrettyä, jonkin kivan neulomisohjeen omasta päästäni tai inspiroidun kirjoittamaan, jostain mielenkiintoisesta. Annetaan ajan kulua, vaikka kello ei rikkinäisen jalan kanssa tunnukkaan liikkuvan.

Liikutetaan sitä siis itse muilla mukavilla ajatuksilla ja konsteilla.

Näiden ajatuksien saatteleman toivotan hempeetä lauantaita kaikille! ♥