Valoa etsien ja kirje elämälle

Kirje sinulle, elämä.

Etsin valoa. Nyt kuntouttaen polvea. Kävelylenkki, jonka aikana ilma vaihteli auringosta, tuuleen ja vesisateeseen. Se kasteli koko olemuksen päästä varpaisiin. Sopi mainiosti sen hetkiseen tunteeseen.

Monesti uitettu koira.

Kapeat kadut -blogin Jenni haastoi kuvaamaan. Kuvaamaan valoa, jota ilman ei syntyisi edes kuvia. Löysin heijastuksia kevään tuomista kuralätäköistä, joihin auringonlasku näyttäytyi omalla kauniilla tavallaan.

Ilman valoa ei syntyisi heijastuksia, ilman valoa ei syntyisi kuvia. Eikä elämää. Kuka pimeydessä haluaisi asustaa?

Blogitauon aikana elämä on heitellyt kärrynpyöriä. Kärrynpyöriä suoraan kuralätäköistä. Pisarat roiskahtaen pitkin kasvoja, pyyhkien niitä ja luoden jotain uutta. Harmauden keskellä on kumminkin kirkasta inpiraatiota, jota kohti on mentävä. Kuorin hieman kasvojani, hiekkaa löytyy poskilta. Kunhan kuralätäköt väistyvät ja antavat tilaa kevään lämmölle, kuivuudelle ja rauhallisuudelle.

Päätän kertoa.

Onneksi heijastukset vedessä eivät löytyneet räystään alle jätetystä saavista vaan asfaltilta, josta se haihtuu huomattavasit nopeammin. Nyt on tohinaa, on lääkäriaikaa vihdoin ja viimein. On myös tulossa hieman uudenlainen kesä. Sitä odottaen. Hyvällä.

Hempein terveisin, Jonna