Ainakin yksi syy, miksi kannattaa vanheta: mustavalkoisuus häviää 😉

...ja moninaisuus ajattelussa lisääntyy

Olen usein miettinyt, mikä on parasta, mitä vanheneminen tuo tullessaan. Tässä kohtaa elämää se on itselleni ehkä tietty avarakatseisuuden lisääntyminen. Se tarkoittaa sitä, että minusta on tullut suvaitsevampi montaa asiaa kohtaan. En ajattele mustavalkoisesti, ja minulla ei ole ehdottomia totuuksia. Nimittäin, jos jotain olen oppinut niin sen, että ehdottomat totuudet joutuu myöhemmin usein nielemään karvaana kalkkina elämän oppikoulussa.

Perhe kasvattaa

Iän lisäksi tuon otsikon moninaisuuden hyväksymisessä minua on edesauttanut oma perhe. Perhe, jossa on viisi hyvinkin erilaista persoonaa, pakottaa väistämättä olemaan suvaitsevainen. Koska. Muussa tapauksessa et yksinkertaisesti voi elää saman katon alla. Otetaanpa esimerkki tuosta perheeni moninaisuudesta. Yksi perheenjäsen on uskovainen, kaksi ateistia, yksi ei mieti uskon asioita ja yksi uskoo siihen, että kaikki on energiaa ja vaikuttaa kaikkeen ja kaikkiin. Toinen esimerkki. Kaksi perheenjäsenistä haluaa matkustella paljon, kaksi pelkää lentämistä, mikä rajoittaa tuota matkustamista ja yksi ”vihaa” pitkiä matkoja, mikä myös rajoittaa matkustamista.

Se mihin tuo perheeni moninaisuus on johtanut, on runsaat keskustelut, jotka joskus ovat kiivaitakin. Toisaalta tuon moninaisuuden myötä jokainen meistä on oppinut kunnioittamaan kunkin omaa vakaumusta. Noista vakaumuksista voidaan naljailla, mutta kukaan ei pyri muuttamaan ketään ainakaan tosissaan, koska kenenkään ajatusmaailma ei vahingoita ketään.

Esikko kirjoitti yo-aineensa moninaisuudesta otsikolla Omalla tavallaan moninainen. Hän sai kunnian lukea aineensa koulun yo-juhlassa. Olin ylpeä siitä, mutta ennen kaikkea olin ylpeä siitä, mitä ja miten hän aiheesta kirjoitti. Ydinviesti tiivistettynä oli, että moninaisuuden hyväksyminen ja ymmärtäminen auttaa meitä näkemään maailmaa uusin silmin ja rikastuttaa elämäämme.

Elämmekö näennäishyväksyvässä maailmassa?

Tänä päivänä moninaisuudesta näyttää kuitenkin olevan tulossa kirosana. Samalla kun yhteiskunta ikään kuin hyväksyy esimerkiksi erilaiset ideologiat, syntyykin hedelmällisen keskustelun sijaan omissa poteroissaan omia ideologiota fanaattisesti ajavia ryhmiä. Jotenkin tuntuu, että elämme oikeastaan näennäishyväksyvässä maailmassa. Tosipaikassa kuitenkin erottelemme ihmisiä muun muassa varallisuuden, uskonnollisen vakaumuksen, älykkyyden, asuinpaikan, rodun, sukupuolen ja iän mukaan. Ja mihin jäikään se hedelmällinen ajatustenvaihto?

Monesti hitusen säälin niitä ihmisiä, jotka eivät kykene katsomaan maailmaa moninaisuuden linssien läpi. Moninaisuuden hyväksyminen tekisi elämästä helpompaa. Se näkyisi kouluissa, työpaikoilla, koko yhteiskunnassa ja lopulta jopa koko maailmassa. Hyväksymisen myötä ei olisi tarvetta vastakkainasetteluille eikä raastaville ristiriidoille.

Ihmisillä on erilaisia elämään liittyviä ajatuksia. Oma ohjenuorani on jo pitkään ollut se, että en häiriinny kenenkään ajatuksista tai elämäntavoista, jos ne eivät vahingoita ketään tai ole vaaraksi ihmisyydelle.

Ja jos ihmisyys tarkoittaa edes osin inhimillisyyttä, on sille sijaa tässä moninaisessa maailmassa tälläkin hetkellä. Imagine!