Äitienpäivälahja vie syvälle - uskallankohan avata...

Äitienpäivälahjani sukeltaa perimääni

Äitienpäivä on minulle tärkeä päivä. Myönnän. En ole todellakaan täydellinen äiti, mutta ajattelen, että olen päiväni ansainnut. Nautin sydämestäni siitä, että herään aamulla (ei liian varhain) lasten onnittelulauluun ja valmiin kahvin tuoksuun.

Usein pidän tällaiset juhlat ihan omana asiana. Ajattelen, että ”kell onni on, se onnen kätkeköön”. Tällä kertaa haluan tehdä poikkeuksen, sillä jälkikasvuni onnistui yllättämään minut täysin lahjallaan.

Ihan ensimmäisenä sain luettavaksi keskimmäisen tekemän kortin. Kortissa oli vihje lahjasta. Onneton arvaaja kun olen, veikkasin lahjaksi keskimmäisen tekemää hierontaa. Ei paha, sillä hän todella osaa hieroa.

Mutta metsään meni. Seuraavaksi sain käteeni A4-paperin, jossa luki My Heritage. Jee. Nämä nokkelat lapseni olivat tilanneet minulle lahjaksi DNA-testin, josta selviää, mistä minä ihan oikeasti olen lähtöisin. DNA ei valehtele. Se kertoo lahjomattomasti sen, mihin etnisiin ryhmiin kuulun.

Arvostan lahjaa todella paljon, sillä olen puhunut tuosta testistä pitkään ja harkinnut sen tilaamista itselleni. Peruspihi kun olen, en ole kuitenkaan raaskinut tilata testiä. Mutta. Nyt odottelen innolla, milloin kotiin saapuu testipaketti. Ja lupaan paljastaa täällä, mitä se sisältää.

Herkuttelua

Muutoinkin äitienpäivä sujui leppoisasti. Kävimme oman äitini luona päiväkahvilla ja sitten palasimme kotiin nauttimaan päivällistä. Mummi naapurista tuli herkuttelemaan kanssamme. Täytyy sanoa, että perhe pisti parasta pöytään meille äideille. Luulenpa, että vatsaparka joutuu toipumaan runsaasta tarjonnasta ainakin kaksi päivää…

Ajatuksia äitiydestä Gibranin sanoin

Mitä itse äitiyteen tulee, ajattelen siitä, että olen saanut ilon tulla kolmen lapsen äidiksi. Kodissani kasvaa kolme persoonaa, joita ihmettelen päivittäin. Ja vaikka niin kovin usein haluaisin ottaa jotain kunniaan lapistani, tiedän, että iso totuus löytyy kuitenkin Kahlil Gibranin runosta ”Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi”. Tässäpä runo sinunkin luettavaksi.

"Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.

He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.

He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,

ja vaikka he ovat sinun luonasi,

he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,

sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.

Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa,

mutta et heidän sielujaan,

sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,

jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,

mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,

sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.

Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.

Kun taivut jousimiehen käden voimasta, taivu riemulla.