Ei mitään päällepantavaa...

Tylsää perusvaatetta

Vaatepostaus on todella kaukana minusta, varsinkaan kun en hirveästi ostele vaatteita. Yksi syy on se, että inhoan vaatteiden sovittelua. Toinen syy on se, että olen peruspihi, enkä halua millään laittaa ropojani kiinni vaatteisiin ja toisaalta, onhan se epäekologistakin.

Peruspukeutumistani ovat kapealahkeiset farkut ja paita. Kesällä paita on mallia t ja talvella se on mallia pitkähihainen tai kauluspaita. Lempivaatteeni ovat kuitenkin käytössä kuluneet urheilutrikoot ja se iänikuinen musta treenipaita, jota en ole kaikista yrityksistäni huolimatta ole saanut heitettyä pois. Koska: eihän siinä ole vielä reikiä. On minulla myös yksi uudempi treenipaita. Tämän pinkin paidan laitan päälleni, kun kaipaan treeniin väriä.

Vaatekriisi iskee juhlien alla

Edelliseen viitaten – ei siis ihme, että löydän itseni yllättävän usein tilanteesta, jossa minulla ei ole mitään päällepantavaa. Viimeksi kävi näin, kun kutsu kävi miehen siskon ja hänen miehensä syntymäpäiväjuhlille. No, kyllä siellä kaapissa on ne parit kolmet mustat housut (kaikki samaa mallia ja materiaalia) ja pari kolme juhlavampaa paitaa (samaa mallia hieman eri kuviolla). Mutta, nyt halusin päälleni jotain erityistä. Ja minulle erityistä pukeutumista edustaa mekko.

Ei löytynyt netistä

Etsin mekkoa netistä ainakin kuukauden, sillä en edelleenkään pitänyt shoppailusta. Sain jopa aikaiseksi tilata yhden lupaavan yksilön, jonka kuitenkin jouduin palauttamaan, sillä siinä oli ihan liian avara kaula-aukko. Muuten se oli lähellä täydellistä.

Marimekko yllättää

Kun syntymäpäiviin oli aikaa enää kaksi päivää, päätin selättää sovittamisen ahdistuksen ja poikkesin paikallisessa Muoti ja Muoto Mari nimisessä liikkeessä, jossa myydään Marimekon vaatteita. Olin aika skeptinen, sillä olen aikaisemminkin yrittänyt päälleni tämän kulttimerkin mekkoja, mutta kokenut ne ”tyylilleni” soveltumattomaksi.

No tällä kertaa hyväksyin sovituskoppiin saakka peräti kolme mekkoa. Kaksi oli jätettävä suosiolla muille ostettavaksi, mutta yksi viehätti niin paljon, että otin sen tarkempaan sovitukseen kotiin.

Kun kotona stailasin mekon paksulla mustalla vyöllä ja korkkareilla, oli pakko tunnustaa, että näkymä peilistä miellytti silmää.

Mekon nimi on Katima Vatanuotta, ja kankaan kuvion on suunnitellut Paavo Halonen. Se on sikäli kiva juttu, koska Paavo on kotoisin samoilta kyliltä, missä itsekin olen lapsuuteni viettänyt 😊

Toinen hittilöytö Lidlistä...

Toinen lähiaikojen hittiostokseni vaatteiden saralla on löytö Lidlistä. Kyseessä on Heidi Klumin suunnittelema musta jumpsuit, josta tuli minulle tämän kesän helleasu. Ei ollenkaan huono löytö 😊

...ja kolmas H & M:ltä

Eikä kahta ilman kolmatta. Kolmas löytöni on H & M:n alerekistä alle 6 euroa maksanut valkoinen paita. Tiedän, että siitäkin tulee minun suosikkipaitani, vaikka vähän vieroksunkin kyseistä ketjuliikettä, koska sen on uutisoitu käyttävän lapsityövoimaa...

Mustaa ja valkoista

Mustavalkoisesta mekosta tulee varmasti luottomekko erilaisiin tilaisuuksiin. Eli kyseessä oli kestävä valinta monella tapaa. Samoin musta jumpsuitti kestää salonkikelpoisena ainakin ensi kesään, jonka jälkeen sitä voi pitää vielä kotiasuna. Valkoinen paittis puolestaan on edullisuudestaan huolimatta kohtuu laadukas ja tulee varmasti palvelemaan minua pitkään.

Eli – nyt on ainakin jotain, mitä panna päälle 😊