Ei tarvii olla täydellinen - saa mokata

 
Pyrkimys täydelliseen suoritukseen ilman virheitä. Ei saa mokata. Älä ole nolo. On osattava puhua fiksusti. Tai ainakaan ei kannata ilmiantaa sitä, ettei ole hajullakaan siitä, mistä vastapuoli puhuu. Siinä muutama monelle suomalaiselle tuttu suoriutumismantra arkielämään. Jossakin elämän vaiheessa uskoin itsekin moiseen soopaan. Mutta tosiasiahan on itse asiassa päinvastainen: virheitä tekemällä oppii ehkä parhaiten. Ja kannustamalla saadaan valjastettua ne pienetkin vahvuudet käyttöön. Mietitään nyt vaikka lasta, joka opettelee kävelemään. Tässäkin perustaidossa vain harjoittelemalla ja mokaamalla eli kaatumalla saavutetaan hyvä lopputulos. Kukaan ei myöskään moiti kaatuvaa ja horjuvaa lasta, vaan pieni taapertaja saa kiitosta jokaisesta askeleesta ja häntä kannustetaan yrittämään uudelleen. 

Että, miksikö nyt valitsin postaukseen tällaisen aiheen? No, taaskin siihen kimmoke tuli Emmalta. Pahoittelin nimittäin eilen sunnuntaina hänelle sitä, että salille menomme jäi taaskin kerran ehkä vähän liian myöhäiseen ajankohtaan. Neitokainen totesi vaan, ettei se haittaa, sillä kukaan ei ole täydellinen. Ei tarvii olla.

Myös Emman suomen kielen opettelun taipaleelle mahtuu ns. mokia. Tai jos totta puhutaan, koko uuden kielen opettelu on ollut pelkkää mokailua ja mokien oikomista. Siinä se on sitten mokaillessa Emmankin kielitaito vähitellen kehittynyt suorastaan loistavaksi. Vai mitä sanotte italialaisesta, joka pohtii suomen kielen sanojen taivutusta partitiivissa ihan vakavalla naamalla? Se ei ole muuten helppoa edes natiivillekaan. Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa sana tee (tässä yhteydessä tee tarkoittaa sitä erityisesti englantilaisille tuttua kuuma juomaa). Yksikön partitiivissa on melko helppoa sanoa: Juon teetä. Mutta miten sana taivutetaan monikon partitiivissa? Tuntuuko hieman tökkivältä sanoa: Juon teitä. Mutta niin se vain menee. Voitte tarkistaa vaikka Kielitoimiston sanakirjasta. Muitakin vastaavia partitiivin taivutusesimerkkejä kielestämme löytyy.
 
Mutta, kielessäkään ei aina edes täysin oikein artikuloitu ja taivutettu lause takaa sitä, että ihmiset ymmärtäisivät toisiaan. Ymmärtämiseen tarvitaan usein kykyä lukea ja kuulla sanat rivien välistä. Samoin ymmärtämiseen tarvitaan tuntemusta siitä kontekstista, jossa kieltä käytetään. Joten palaan alkuun, saa mokata ja yritetään ymmärtää.

Näillä sanoilla - täysin purjein uuteen viikkoon!