Elokuva, jonka katsoin loppuun

Elokuvavinkkejä laidasta toiseen :)

En ole koskaan ollut elokuvien suurkuluttaja. En muista milloin viimeksi esimerkiksi kävin elokuvissa. En myöskään tsekkaa viikonloppuna eri tv-kanavien tarjontaa, josta sitten valitsen sen viikonloppuna katsottavan elokuvan. Netflixkin on tuttu lähinnä perheen nuorison puheista.

Tästä syystä olenkin ehkä hitusen hämmentynyt omasta käytöksestäni tämän vuoden puolella. Olen nimittäin ehtinyt nyt vajaa kolmen viikon sisällä katsomaan ainakin kolme elokuvaa, ja olen ne jopa itse katsottavakseni valinnut. Ja onhan se sanottava, että hyvä elokuva vie mukanaan ja irrottaa ajatukset arjesta.

Kolme suositusta: ikivihreä länkkäri, sotaelokuva ja haastatteludokumentti

Yksi katsomistani elokuvista on Vain muutaman dollarin tähden. Kyllä. Kyseessä on todellinen länkkärielokuvien klassikko vuodelta 1965. Ja mikä parasta, pääosassa on oma suosikkinäyttelijäni vuodesta toiseen, eli Clint Eastwood. Kun elokuva alkoi, ajattelin katsoa vain alun, sillä olen tuon elokuvan nähnyt niin monta kertaa. Mutta ei, vaikka muistin elokuvan juonenkäänteet, en kyennyt lopettamaan sen katsomista. Leffaseurana kotikatsomossa oli tällä kertaa hiljattain 14-vuotta täyttänyt kuopus. Myös hän hypnotisoitui tästä vanhasta ikivihreästä sen verran, että minun ei tarvinnut katsoa elokuvaa yksin loppuun. Suosittelen.

Toinen katsomani elokuva on nimeltään Uhma. Tositarinaan pohjautuva Uhma kertoo neljän Bielskin veljeksen omasta sodasta natseja vastaan toisen maailmansodan aikana. Tapahtumapaikkana on Saksan miehittämä Itä-Puolan osa. Elokuva sai ensi-iltansa vuonna 2008, ja yhtä sen pääosaa esittää monelle Bond-elokuvista tuttu Daniel Craig. Myös tämän elokuvan olen katsonut nyt kaksi kertaa. Elokuvat ovat aina makuasia, mutta Uhman nostaisin lajissaan ihan ehdottomaan kärkikaartiin. Suosittelen vahvasti.

Kolmas elokuva, jonka haluan nostaa esille, on Netflixin dokkarielokuvista löytämäni Tunnustamaton totuus. Elokuva oli mielenkiintoinen, sillä siinä pohditaan maapallon ulkopuolisen elämän (lue ufojen) todennäköisyyttä ja tarkasteltiin eri todisteita maapallolla vierailleista ulkoavaruuden edustajista. Tässä dokumentissa oli paljon muutakin miettimisen aiheita kuin nuo ufot. Se nosti esille nimittäin esille sen mahdollisuuden, että meiltä tavallisilta Telluksen tallaajilta salataan paljon asioita ja/tai osa asioista jätetään kertomatta tai totuutta muunnellaan. Suosittelen.

Mitähän seuraavaksi katsoisi?

Seuraava elokuva, jonka saatan käydä katosmassa jopa ihan elokuvateatterissa, on Clintin uusin eli The Mule. Toisaalta kun kävin kurkkaamassa elokuvasta kirjoitettuja arvosteluja, voi olla, että odotan, kunnes elokuva tulee Netflixiin. Arvostelut eivät nimittäin olleet ihan älyttömän hyviä. Mutta, kuka toinen muka vielä ohjaa ja näyttelee lähes 90-kymppisenä?

Joka tapauksessa. Suosittelen muitakin kaltaisiani, vähemmän elokuvia katsovia, heittäytymään edes joskus siihen sohvan nurkkaan ja jättämään ne tekemättömät työt vielä vähäksi aikaa tekemättä, ja sukeltamaan toisiin sfääreihin elokuvan siivittämänä.

P.S. Telkkarin katsomista olen pohtinut aikaisemminkin: Televisio - ihan hyvä juttu!