Hyvä paha pelaaminen

Paljon teini saa pelata?

Meilläkin on otsikon aiheesta juteltu kerta jos toinenkin. Kun poika on täyttänyt hiljattain 13 vuotta, ei pelaamiskeskustelulta ole voitu välttyä. Muutama vuosi sitten olin ehdottomasti sitä mieltä, että tietokonepelit ovat hanurista ja köyhdyttävät ajatustoimintaa sekä kutistavat mielikuvituksen käytön olemattomiin. Niin ja lisäksi ne jumittavat kasvuiässä olevat nuoret sisätiloihin seurustelemaan kuvitteellisten olioiden kanssa. Puhumattakaan ranka- yms ongelmista, joita koneen edessä istuminen väistämättä tuo.

Mustavalkoista ajattelua kannattaa välttää

No, osittain totta on varmasti moni edellä mainitsemistani väitteistä. Mutta enää en ajattele pelaamisesta noin mustavalkoisesti. Syitä on monia. Yksi niistä liittyy siihen, että oivalsin tietokonepelien edistävän myös oppimista. Parisen kuukautta sitten lähestyin tapani mukaan kuopuksen huonetta ja vedin valmiiksi keuhkot täyteen ilmaa sanoakseni mahdollisimman painokkaasti, että nyt loppui se pelaaminen. Juuri kun olin tarrautumassa ovenkahvaan kuulin, että kuopus puhui, mutta kieli ei ollut suomi. Toden totta, hän kommunikoi englanniksi pelaajatovereidensa kanssa. Annoin otteen raueta ovenkahvasta ja peräännyin hissuksiin keittiön puolelle.

Noin puoli tuntia myöhemmin poika tuli huoneestaan. Luonnollisesti olin tikahtua uteliaisuudesta, kenen kanssa peliä oli pelattu. No ”kanavalla” oli ollut serkku sekä ainakin pari pelaajaa Ruotsista. Sitä, että pojat pelasivat enkuksi, hän piti ihan tavallisena asiana. Kun jatkoimme aiheesta, kävi ilmi, että kaikki pojan tietokoneen komennot yms. oli vaihdettu englantiin aikaa sitten. Tuo nuori neropatti piti sitä hyvänä tapana oppia pelikieltä ja -sanastoa sillä ainoalla oikeasti kansainvälisellä kielellä.

Hyödyt vs haitat

Pelaamisesta puhuin myös taannoin luokanvalvojan kanssa käydyssä kehityskeskustelussa. Myöskään luokanvalvoja ei pitänyt pelaamista yksiselitteisesti pahana. Toki rajat on oltava: läksyt on hoidettava ja yöt ovat nukkumista varten. Luokanvalvoja totesi itsekin huomanneensa pelaamisen myönteisen vaikutuksen englannin kielen taitoon. Lisäksi luokanvalvoja kysyi pojaltani, joko tämä on alkanut katsomaan elokuvia Netflixistä ottamalla pois suomenkielisen tekstityksen. No aikoja sitten kuulemma. Tämäkin asia tuli kivikautiselle äidillle yllätyksenä.

Toinen positiivinen asia, mitä noihin tietokonepeleihin tulee, on kolmiuloitteisen hahmotuskyvyn kehittyminen. Samoin konsolipeleissä kehittyy käsien ja silmien välinen koordinaatio. Uskon, että noita taitoja tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän. Tai ei niistä ainakaan haittaa ole. Kun olin harkassa kirran polilla ja sain seurata lääkäreiden tekemiä tähystyksiä, näytti tekniikka olevan sama kuin konsolipelissä. Ja se hiton ohjainkin näytti pelikapulalta. Tästä minulle tuli etiäinen pojan tulevasta ammatista: kyllä hän aivan varmasti pärjäisi ohjatessaan tähystintä suolen kiemuraisissa mutkissa…

Loppuun kuitenkin varoituksen sanoja. Jos pelimaailma vie liikaa mukanaan, eikä muulle ole enää mielenkiintoa eikä aikaa, on syytä painaa sitä kuuluisaa stop-nappulaa.