Joskus kannattaa luottaa vaistoon

Meillä on talossamme sellainen varastohuone, jossa säilytämme muun muassa ylimääräisiä peittoja, täkkejä ja mattoja sekä sellaisia ulkovaatteita, joita ei juuri sillä hetkellä tarvitse. No – totta puhuakseni se varasto on melkoinen kokoelma kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa.

Tästä on nyt ehkä pari kolme viikkoa, kun piipahdin tässä varastohuoneessa hakemassa jotain. Muistan ajatelleeni ohimennen, että huoneessa oli joku erilainen haju. Laiton sen kuitenkin sen piikkiin, että kiristyvä pakkanen ja sen myötä päällä oleva lämmitys oli tuon hajun takana.

Tänä kyseisenä iltana suunnistin jälleen kerran melko myöhään salille treenaamaan ja kun tulin pois, kello oli jo reilusti yli yksitoista, ja muu väki nukkumassa. Hiippailin hiljaa sisälle, käytin koiran vielä iltapissalla ja pyörähdin nopeasti suihkussa. Okei – myönnän – jääkaapin ovi narahti pariinkin otteeseen, sillä olihan treenaajan saatava tankkausta.

Sisään tullessani olin merkannut miehen jääkiekkokassin, joka oli jätetty eteiseen. Ajattelin kuitenkin, että kassi varmaan odottaa tyhjentämistä pesukoneeseen, joten se sai jäädä paikoilleen. Jostain kumman syystä matkalla makkariin, tartuin mitään ajattelematta kassiin ja vein sen varastoon.

Haju varastossa oli nyt paljon selkeämpi. Katselin katossa olevaa loisteputkea, josko siinä näkyisi jotain. Ei näkynyt. Tarkemmin ajattelematta rupesin tarkistamaan takaseinällä olevaa matto yms. röykkiötä. Eikä tarvinnut kauan miettiä, mistä haju oli saanut alkunsa. Pesulan jäljiltä muovipussissa oleva matto savusi vasten todella kuumaa sähköpatteria. Patteria, jonka piti olla kokonaan kiinni.

Edelleenkään emme tiedä, miten aikaisemmin kiinni ollut patteri oli mennyt päälle. Varmaa on kuitenkin se, että hetken päästä käsissämme olisi ollut melkoinen katastrofi. Edelleenkään en myöskään tiedä, mikä ihme sai minut raahaamaan tuon ison jääkiekkokassin varastoon, sillä sitä ei siellä yleensä säilytetä.

Tämän tarinan kerron siksi, että sähkölaitteet kannattaa todellakin käydä läpi, puhdistaa ja varmistaa niiden toiminta säännöllisesti. Kerron tarinan myös siksi, että kuvittelin olevani todella huolellinen sähkölaitteiden yms. kanssa, koska perheeltäni paloi koti lähes tasan 14 vuotta sitten. Silloinkin oli matkassa aimo annos onnea ja niitä kuuluisia suojelusenkeleitä. Lopputuloksena tuolloin oli kasa hiiltyneitä seiniä, mutta ihmisille ei käynyt kuinkaan.

Kerron tarinan myös siksi, että joskus elämässä tärkeimmässä roolissa on sattuma niminen tyyppi.