Joukossa tunnelma tiivistyy - vai tiivistyykö?

Joskus vähemmän on enemmän

Surffaillessani Facebookissa törmäsin Elämän keskivaiheilla -blogiin, jonka viimeisin postaus kiinnitti huomioni. Postauksen otsikko oli ”En viihdy suurissa ihmisjoukoissa”. Tunnistan saman luonteenpiirteen itsessäni. En ole oikeastaan koskaan hakeutunut innokkaasti tilanteisiin, joissa liikkuu suuria ihmismassoja.

Tuo innottomuuteni ei liity niinkään ehkä varsinaisesti siihen ihmismäärään, vaan enemmän siihen, mitä sivuvaikutuksia yleensä tulee siitä, että yhdessä paikassa on kokoontuneena iso määrä ihmisiä.

Avaanpa asiaa hieman. Otanpa esimerkiksi tilanteen noin parin vuoden takaa. Kävin tuolloin miehen kanssa Helsingissä kuuntelemassa Eva Dahlgrenin konserttia. Eva on mieletön tulkitsija, karismaattinen esiintyjä ja kaiken sen päälle loistava laulaja. Halusin uppoutua noihin lauluihin; niiden säveliin ja sanoihin. Mutta. En ole ihan varma siitä, olivatko ihan kaikki konserttiin tulijat tulleet uppoutumaan itse asiaan. Aika monelle ykkösjuttu tuossa tilanteessa tuntui olevan ns. mölykaljan kittaaminen. Ei siinä mitä. Sekin on ihan sallittu nautinto. Mutta. Minua, jonka aistitoiminta on jokseenkin sellainen, että sitä voisi kutsua herkäksikin, tuo ylimääräinen härdelli ja hälinä häiritsi. Tuossa nimenomaisessa tilanteessa.

Jatkoimme iltaa sitten vielä Helsingissä asumisen vuosilta tutussa Storyvillessä. Siellä sama toimintakaava toistui, joskin pienemmässä mittakaavassa. Tykkään itse eläytyä esiintymisiin täysin purjein. Mutta. Jos se eläytyminen on järkyn humalassa olevan ihmisen jokseenkin estotonta liikehdintää yhdistettynä epäselvään mölinään, niin…

Joskus joukossa on voimaa

Olen kyllä vastapainoksi ollut suurissa konserteissa, joissa ns. energiat ovat olleet kohdallaan. En ikinä unohda iltaa ja iltayötä, jonka sain viettää koko perheen kera Helsingin olympiastadionilla vuonna 2012 järjestetyssä Bruce Springsteenin megakonsertissa. Tunnelma oli taianomainen. Omalle lähiaistialueelleni ei mahtunut yhtään örveltäjää, vaan täydesti ja koko sielun pohjasta konsertista nauttimaan tulleita tyyppejä antautuen musiikin energian virtaan. Ei tullut missään vaiheessa kiire viedä myöskään jammailevia lapsia nukkumaan. Olivat tuolloin kuitenkin iältään vasta 7-, 10- ja 12-vuotiaita.

Joskus paikalla on liian paljon säröyttävää energiaa

Mutta mennäkseni tuohon alkuperäiseen postaukseen, jossa kirjoittaja kertoi kokemastaan ahdistuksesta täydessä ostoskeskuksessa. Minäkin koen usein lievää ahdistusta vaikkapa juurikin noissa ruuhkaisissa kauppakeskuksissa. Jotenkin se ihmisvirta ja ihmisten poukkoilu saa keskittymisen herpaantumaan ja ajatukset säröilemään. Ja samaan hengenvetoon, miten rentouttavaa onkaan maleksia hitaasti sunnuntaifiiliksellä olevan ihmismassan mukana, vaikkapa jossakin keskieurooppalaisessa kaupungissa.

Lopputulema tästä lienee se, ettei ahdistusta aiheuta niinkään se ihmismäärä sinänsä, vaan se, miten paljon säröenergiaa tuossa massassa kulloisessakin tilanteessa sattuu olemaan.

Tällaista pohdintaa syntyi sunnuntai-illan hämärtyessä.

Hyvää tulevaa viikkoa Sinulle sinne ruudun toiselle puolelle!