Joulua kohti...























Suomen luonto on viime viikkojen aikana näyttänyt vaihtelevuutensa. Välillä taivaalta tulee vettä, välillä räntää ja hetken päästä nurkissa paukkuu pakkanen. Yhtä kaikki, luonnonvoimien muovaamaa maisemaa on aina yhtä hienoa katsella.



Tuosta vaihtelevasta luonnonympäristöstä olemme kiitettävästi tällä viikolla myös ihan konkreettisesti nauttineet ulkoilemalla. Kävelylenkit Emman kanssa ovat myös saaneet jälleen kerran tarkastelemaan itselle tuttua ympäristöä toisin silmin. Emmalle talvinen ja luminen maisema on nimittäin todellakin eksoottinen kokemus. Emma totesi, että välillä olo on kuin kävelisi elokuvan kulisseissa - yhtä epätodellinen.

Tänään keskustelin Emman kanssa myös syvällisemmin hänen matkastaan tänne lumiseen Suomeen. Siihen hyvän syyn sain opintojen tiimoilta. Opintoihini sisältyvällä monikulttuurisuus-kurssilla yksi tehtävä on tutustua jonkun Suomessa asuvan ulkomaalaisen elämään ja kartoittaa hänen sopeutumisprosessiaan uuteen kulttuuriin. Emma suostui ystävällisesti "haastatteluun", jonka myötä sain paitsi tehtävän suoritetuksi, myös paljon uutta tietoa neitokaisen ajatuksista.

Emma kokee sopeutumisprosessin menneen sujuvasti, eivätkä edes perunat tunnu enää uhkaavan turvallisuutta :). Sitä vastoin suomen kielen taidossa Emma toivoisi nopeampaa edistymistä. Kielitaito nimittäin vaikuttaa ystävyyssuhteiden solmimiseen ja itseilmaisuun. Ja kun tarkemmin miettii, niinhän se on, aidoimmillaan ihminen on varmasti kommunikoidessaan kielellä, jonka vivahteet ja piilomerkityksetkin hän ymmärtää.



Menneellä viikolla sattui myös Emman vaihtovuoden ensimmäinen isompi vastoinkäyminen. Emma sai kuulla, että hänelle rakas koira oli kuollut. Yhdessä katsoimme valokuvia lempeän näköisestä koirasta, joka oli kuulunut 11 vuotta Emman elämään. Tässäkin kohtaa tuli jälleen kerran esille neitokaisen positiivinen elämänasenne, jonka ydin lienee kutakuinkin tämä: negatiivisuuteen ei kannata jäädä liian pitkäksi aikaa vellomaan.



Tulevalla viikolla on luvassa taas juhlaa ja ilonaiheita. Luukas täyttää virallisesti 12 vuotta ja Suomi 99 vuotta. Ja sitä paitsi, joulu on jo ihan ovella! 

Muistakaa olla kilttejä!