Kirjastossa

Suomalainen kirjastosysteemi on mielestäni ihan huikea. Omat kirjastokokemukseni alkavat peruskoulun ensimmäiseltä luokalta, jolloin pääsin nauttimaan pienen kyläkoulun kirjastosta. Opin lukemaan sujuvasti jo ennen kouluun menoa, joten minusta tuli välittömästi tuon koulukirjaston suurkuluttaja. Viikon kohokohta oli kirjastopäivä, jolloin sain palauttaa luetut kirjat ja ottaa tilalle repullisen uusia.

Omia ykkössuosikkeja koulukirjastossa olivat Peppi-kirjat, Eemeli-kirjat ja Tiina-kirjat – muun muassa.

Kun siirryin kirkonkylän kouluun 5. luokalle, tilanne kirjojen lainaamisen suhteen parani entisestään, koska koululaiset saivat käydä kunnan kirjastossa. Koulurepusta tuli entistäkin painavampi valikoiman muututtua monipuolisemmaksi. Ja taisipa iälläkin olla asian kanssa jotain tekemistä.

Myöhemmin elämässä tutuksi ovat tulleet myös toisenlaiset kirjastot.

Muistan edelleen mantsan laitoksen kirjaston hieman tunkkaisen hajun nenässäni. Tietoa ei vielä löytynyt netin ihmeellisestä maailmasta, vaan tieto seminaareihin ja muihin raportteihin kaivettiin kirjaston kätköistä. Gradua tehdessäni puolestaan istuin tunteja Eduskuntatalon kirjastossa.

Elävä kirjasto

Jos tarkemmin miettii, olen aina selvittänyt uudesta asuinpaikasta ensimmäisenä lähimmän kirjaston sijainnin.

Myös lapseni olen vienyt pienestä pitäen kirjastoon tutustumaan sen ihmeelliseen maailmaan.

Ja kyllä – kaikki heistä lukevat tätä nykyä paljon. Siitäkin huolimatta, että netti ja some on tullut rinnalle ikään kuin toiseksi todellisuudeksi, ja tietokin on saatavilla usein parilla napinpainalluksella tai näytön pyykäisyllä suoraan luettavaksi.

Kirjastoistakin on ajan myötä tullut monitoimikeskuksia, jotka tarjoavat monipuolisia palveluja asiakkaille. On kahvilaa, moderneja kokoustiloja, tietokonepäätteitä, pelitiloja, näyttelytiloja yms. Ja hyvä niin. Kirjaston tehtävä on elää ajassa.

Joeli on paras!

Tässä kohtaa pääsen hehkuttamaan oman kotikaupunkini pääkirjasto Joelia. Joeli on mielestäni kaikella tavalla kirjastona esimerkillinen. Rakennuksena se pitää päänsä ylväästi pystyssä ja tietää arvonsa. Sisältä paljastuu avarat tilat, jotka kutsuvat peremmälle.

Moderneista tiloista huolimatta jäljellä on kotoisuuden tunnetta, joka houkuttelee viipymään pitempään.

Ympäri kirjastoa on mukavia ja rauhallisia oleskelupaikkoja, joissa voi tutustua löytöihinsä kaikessa rauhassa. Alakerran kahviossa voi nauttia kupin kuumaa ja lukea samalla vaikka lehtiä. Henkilökunta on aina ollut avuliasta ja ystävällistä.

Toivottavasti kirjastokulttuuri ei kuole koskaan. Ja toivottavasti paperikirjasta ei tule historiaa. Sillä parhaimmillaan hyvä kirja on kuin ystävä. Sen kosketus tuo iloa ja joskus lohtua ja sen sisältä kumpuavat sanat kuljettavat arjen huolien yläpuolelle.

Mitä kirjasto sinulle merkitsee? Mikä on vaikuttavin lukukokemuksesi? Ja loppuun galluppi, täppää tähteä, jos olet viimeisen vuoden aikana käynyt kirjastossa. (Ja muutoinkin saa täpätä.)