Kohtaamisia, hyvästejä ja taikinaterapiaa

Mikä tekee elämästä mielenkiintoisen? No muun muassa uusien ihmisten kohtaaminen. Perheemme italialaisvahvistus on antanut ainakin allekirjoittaneen ajatusmaailmaan uusia näkökulmia. Enkä usko olevani väärässä väittäessäni, että myös muut perheemme jäsenet ovat jo näiden kolmen viikon aikana saaneet Emman myötä reppuunsa uusia eväitä. Mielenkiintoisen lisämausteen kuluneen viikon aikana kotiimme toi myös saksalainen vaihto-oppilas Amelie. Iltapalapöydässä käytiinkin monta mielenkiintoista keskustelua niin maiden koulujärjestelmien eroista kuin myös pojistakin, jotka ainakin tietyiltä osin tuntuvat olevan yhtä ärsyttäviä teini-ikäisten neitokaisten mielestä kulttuurista riippumatta...

Amelie lähti tänään sunnuntaina takaisin Detmoldiin. Viikon aikana Salla ja Amelie ehtivät tutustua sen verran hyvin, että jäähyväiset olivat hieman haikeat. Sivusta tyttöjen yhteiseloa seuratessani olin enemmän kuin tyytyväinen siihen, että heillä kemiat kohtasivat todella hyvin. Näissä kohtaamisissa tärkeintä on kuitenkin mielestäni se, että perheemme nuoret oppivat taasen hitusen lisää siitä, miten kohdataan uusia ihmisiä, joiden kultuuri ja tavat poikkeavat omista. Tarvitaan vain sitä kuuluisaa ennakkoluulottomuutta uutta kohtaan.

Amelie lähti kotiin Detmoldiin. Viikon mittainen "kohtaaminen" on siis ohi.

Ennakkoluulottomuus on myös Emman valtti. Tänään tuota luonteenpiirrettä on taas kokeiltu. Muutaman kerran luistimilla ollut neitokainen kävi nimittäin aamupäivällä Lotan kanssa luistelemassa paikallisessa jäähallissa. Muutaman hapuilevan kurvailun jälkeen jäällä luisteli, jos ei nyt aivan jääprinsessa, niin hyvinkin potentiaalinen vakiokävijä jäähallin sunnuntain yleisöjäävuoroille.

Tästä talvi voi alkaa, vedetään hokkarit jalkaan...

Sunnuntain ratoksi edellä mainitut neidot päättivät leipoa myös pullaa. Ja sitä pullaahan sitten riittikin, sillä tosihommiin ryhtynyt parivaljakko teki ohjeen mukaan kaksi annosta. Pullaa on nyt pakkasessa jopa sen kuuluisan pahan päivän varalle...

Pullamaratonin tulos: lot of pullas...

Jos lukijasta tässä kohtaa tuntuu siltä, että oman kodin ns. avaaminen tuikituntemattomille on ollut meille erityisen helppoa ja sopeutuminen mutkatonta, niin sitä se ei ole ollut. Ylipäätään kodin tarjoaminen pitkäksi aikaa ydinperheen ulkopuoliselle ei varmasti ole monellekaan suomalaiselle sellainen mukavuusalueella oleva asia. On nähtävä vaivaa tutustua toiseen pintaa syvemmältä ja on löydettävä uusi ryhmädynamiikka perheen sisällä. Mikään näistä ei tapahdu hetkessä. Mutta haasteen vastaanottaminen kannattaa. Miten tunteikkaalta tuntuikaan tänään, kun Emma esitteli skype-puhelun aikaan perheemme omalle perheelleen. Äidit, isät ja sisarukset - kaikki me olemme samoja kulttuurista riippumatta.

Viikon alkuun heitänkin lukijoille haasteen: tutustu kuluvalla viikolla johonkin tyyppiin, jota et entuudestaan tunne. Kiva olisi myös kuulla, miten haaste sujui :)