Kuluttamisen ihanuus ja kamaluus

Putkiradio - toimii!

Ennen asiat kuluivat - niihin ei kulutettu

Merkkasin jo tuossa taannoin Kiitun heittämän haasteen, jossa hän pyysi pohtimaan vastuullista kuluttamista. Jaan Kiitun ajatuksen siitä, että länsimainen ihminen elää aikamoisessa kulutushelvetissä. Aloitetaanpa vaikka vaatteista. Kun muistelen omaa lapsuutta ja nuoruutta, esimerkiksi farkkuja ei löytynyt kaapista kolmin kappalein – tuskin edes kaksin.

Vaatteita huollettiin ja niitä pidettiin kunnes housun puntit olivat polvissa ja hihansuut nousseet kohdalle ¾ .

Ja sitten ne vaatteet annettiin nuoremmille, tai jos olivat täysin kuluneet, leikattiin vaikka matonkuteeksi.

Sama päti muihinkin hyödykkeisiin. Uutta kodinkonetta ei lähdetty ostamaan heti, kun vanha oli hieman kulunut tai se ei toiminut. Ihan ensimmäiseksi vanhaa yritettiin korjata ja korjattiinkin. Ja sen jälkeen korjattiin vielä toistamiseen.

Olen minä itsekin sortunut myöhemmällä iällä turhaan kulutukseen. Varsinkin alennusmyynneissä saattoi joskus menneinä vuosina mennä ajatus sekaisin. Mutta nyt tilanne on muuttunut.

Vaatteita ostan oikeastaan todella harvoin. Ja puhtaasta ostamisen ilosta tuskin koskaan.

Ja tasaisesti teen sinne kaappiin inventaariota. Tämä tarkoittaa sitä, että ne vaatteet, joille ei selkeästikään ole käyttöä, menevät kirpputorille. Lasten vaatteet olen aina enemmän tai vähemmän kierrättänyt tutuille ja tuntemattomille.

Vahvoja ja vanhoja huonekaluja

Kerran hiottu ja väriä vaihtanut massiivikoivupöytä. Toimii.

Mitä huonekaluihin tulee, on perheessä vuosien varrella panostettu enemmän huonekalujen kestävyyteen. Mieluummin maksetaan vähän enemmän, jotta käyttöikä olisi sitten mahdollisimman pitkä.

Tämä on tarkoittanut sitä, että esimerkiksi ruokapöytä ja parisänky ovat sen verran jymäkkää puutavaraa, että niitä voi hioa useampaan kertaan.

Ja samalla voi kätevästi vaihtaa vaikka värisävyä. Erittäin tyytyväinen olen myös 12 vuotta sitten hankittuihin nahkasohvaan, löhönojatuoliin ja ruokapöydän tuoleihin. Italialaisella Natuzzin nahalla päällystetyt huonekalut olivat ostettaessa piirun verran arvokkaammat, mutta ne ovat edelleen täydellisen hyvät.

Kestää, kestää ja kestää, jopa koiran. Toimii.

En ole todellakaan mikään sisustuksen ihmelapsi, enkä edes kiinnostunut aiheesta. Eli kotiamme ei voisi esitellä minkään upean sisustuslehden kansikuvassa. Hienon lauseen kodistamme kuitenkin saisi: sekoitus modernia designia (lue Ikean kovalevyä) ja klassista tyyliä maustettuna tuulahduksella menneestä. Tämä tarkoittaa sitä, että kodissamme on käytössä pakollisten Ikea-huonekalujen lisäksi vanhoja milloin mistäkin perittyjä huonekaluja. Ja paino sanalla käytössä.

Esimerkiksi työpöytänäni on talokaupassa meille jäänyt yli 100-vuotias kirjoituspöytä.

Vanhoja valokuvia säilytämme puolestaan miehen mummolta perityssä kaapissa. Ja varasänkynä makuuhuoneessamme on minun vanhempieni vanha parisänky, tuttavallisemmin kutulaatikko. Siinä on muutamakin lapsi paitsi saanut alkunsa, myös nukkunut yönsä. Muutakin vanhaa löytyy...

Essu-mummon kaappi ja isäukon keinu. Toimii!
Miehen ja Mara-ystävän pelipöytä. Ystävä kuoli, vanha pöytälöytö kirppiseltä jäi, mutta pöydästä tuli kukkapöytä. Toimii.

 

Reilu 100 vuotta vanha työpöytä. Toimii.

Jätteet kiertoon

Jätteiden kierrätys. Toimii.

Tuota älytöntä kulutusta vastaan taistelen myös kierrättämällä jätteet niin pitkälle kuin se on mahdollista.

Paperille, pahville, metallille, muoville, biojätteelle, pulloille ja sekajätteille on omat paikkansa.

Mies tekee kerran viikossa reissun, jolloin hän tyhjentää täyttyneet astiat (bioska toki useammin) keräyspisteellä. Välillä kammoksuttaa se, miten järjettömästi jätettä viiden hengen perheessä tulee.

Yhteenvetona voisin todeta, että perheenä yritämme tuntea vastuumme kuluttajina.

Mutta paljon olisi vielä parannettavaa.

Muutama rättikauppareissu voisi lapsilta jäädä väliin ja ja ruokakaupassa voisimme olla huomattavasti järkevämpiä.

Mutta pistetään pallo vierimään. Miten teillä on pyritty kohti kestävämpää kulutusideologiaa?

Vanhempien vanha kutulaatikko. Toimii.