Kummiksi kaverille

Kummin velvollisuudet...

Minulla ja miehellä on viisi kummilasta. Yksi on jo reilusti aikuinen ja toiset ovat iältään 9-13-vuotiaita. Niin – ja kaikki ovat poikia. Kummina olen varmasti aika keskinkertainen. Välillä jopa suorastaan surkea. Muistan toki kummilapset synttäreinä ja jouluna lahjoilla, mutta siihen se pitkälti sitten jääkin. Tosin pakko myöntää, että joskus on parin kummilapsen kohdalla se synttärilahjakin mennyt ehkä hitusen myöhässä. Kummilasten vanhempien kanssa kyllä yhteys toimii, joten siinä ei ole mitään ongelmaa. Mutta – kun niille kummilapsillekin pitäisi myös antaa sitä aikaa. Ja sitä en kyllä ole varsinkaan viime vuosina tullut antaneeksi.

Jonkinlainen poikkeus on vanhin kummipoika, jonka kanssa yhteydenpito on säännöllistä. Joskus mietin, johtuuko se siitä, että sitä suhdetta on rakennettu ihan sieltä pienestä pitäen, ja välit eivät ole missään vaiheessa hiipuneet. Ja suhteen rakentaminen on aloitettu silloin, kun itsellämme ei vielä ollut muita kummilapsia saatikka edes omia lapsia. Eli tuolloin oli hitusen paremmat mahdollisuudet antaa sitä ylimääräistä aikaa kummilapselle. Toisaalta aikuinen kummilapsi on siinä suhteessa poikkeus, että hän osaa itsekin ottaa yhteyttä kummeihinsa, jos nämä eivät itse älyä :)

Kaste nuorena ei ole ollenkaan hassumpi juttu

Kummijuttu aktivoitui ajatuksissani, kun keskimmäisestä lapsestani tuli tänään kummi. Tämä kummius ei saanut kuitenkaan alkunsa sillä perinteisellä tavalla, eli kun joku lähisukulainen pyytää vastasyntyneen lapsensa kummiksi. 16-vuotiaasta tyttärestäni tuli nimittäin hänen ystävänsä kummi. Ystävä on 1,5 vuotta nuorempi. Miten tämä sitten on mahdollista? No ystävää ei ole kastettu aikanaan vauvana, vaan hänellä on ollut nimenantojuhlat. Nyt kun tämä neitokainen on rippikouluiässä, ryhtyi hän miettimään tuota kastamattomuus asiaa. Neitokainen tuli siihen johtopäätökseen, että hän halusi osallistua monen ikätoverinsa tavoin rippileirille ja sen jälkeen konfirmaatioon. Rippileirille voi kyllä osallistua, vaikka ei ole saanut kastetta, mutta konfirmaatioon vaaditaan kaste. Kasteen puolestaan voi saada myös rippikoulun yhteydessä, mutta tässä tapauksessa kastettava halusi kasteen ennen rippikoulua.

Tehtyään kastepäätöksen, neitokainen ryhtyi suunnittelemaan kastejuhlaansa - ja siihen liittyi vahvasti kummiasia. Tämä taisi olla neitokaiselle yksi mukavimmista jutuista: hän sai päättää itse kumminsa. Toinen kunniatehtävään valituista oli minun keskimmäiseni. Ja kun tarkemmin asiaa pohdin, on tuo aivan mieletön juttu. Kummilapsi tietää, minkälaisen kummin hän itselleen saa. En ole varma, miten keskimmäiseni suhtautuu tuon kristillisen kasvatuksen antamiseen (yksi kummin tehtävistä), mutta hän totesi, että rukoileminen kyllä onnistuu 😊 Siitäkin kummilapsi voi olla varma, että keskimmäiseni on tukena ja turvana elämän joskus myrskyävissä käänteissä. Siitähän hän on jo todisteen ystävän roolissa antanut.

Terveiset kummilapsille

Kun mietin kummiutta omalla kohdallani, ja sitä että en ole se aktiivinen kummitäti, joka kyselee kuulumisia yms. – niin toivon kuitenkin, että jokainen kummilapsi tietää, että minulta voi tulla pyytämään apua milloin tahansa missä tahansa asiassa. Minä pyrin auttamaan parhaani mukaan. Sillä sydämessäni minulla on aina erityinen paikka kaikille viidelle kummipojalleni.