Kun piha-ahdistus iskee

Minun pihani...

Olen asunut tässä nykyisessä kodissa perheeni kanssa nyt noin 12 vuotta ja rapiat päälle. Kun muutimme tälle tontille, oli se kuta kuinkin melkoisen luonnontilaisessa kunnossa. Ei siinä mitä, luonto on ihan kiva juttu. Tuolloin hitusen nuorempana ja jopa uhmakkaana päätin kuitenkin saada tuon luonnontilaisen muistuttamaan enemmän mallia hoidettu.

Taistelin ensimmäiset vuodet sitkeästi rikkaruohoja vastaan ja perustin kukkapenkkejä. Kaivoin hiki hatussa kiviä ja sitkeitä perennojen juuria, joita en mailleni halunnut. Makasin jopa muutaman päivän kävelyyn kykenemättömänä välilevy turskahtaneena kaivettuani maasta kituliaita marjapensaita. Niin ja paikkoja takapihan kiviportaille.

Ja kyllä – pihallamme on käynyt jopa pari oikeaa hortonomia. Toinen paikkaili hitusen toisen jälkiä. Kukkarossani ei ollut kuitenkaan niin paljon euroja, että olisin rakentanut pihan kokonaan uusiksi tai että olisin voinut palkata ne hortonomit pihalleni kokopäivätoimisesti.

...paljon kantoja...

Niin tai näin - pihamme on kokenut vuosien varrella isoja muutoksia. Pakko tunnustaa, että kyse ei ole siitä, että olisin ollut hyvä ja ahkera puutarhuri. Ei, vaan kyse on siitä, että pihasta on kaadettu kymmenkunta täysikasvuista puuta. Osa oli lahoja ja osa vaaraksi rakennuksille.

...vinoja puita...

Toki minun töillänikin on ollut pihaan vaikutusta. Minun hortoilujeni seurauksena pihassa on nyt pari vinoon kasvanutta hedelmäpuuta: luumupuu ja kirsikkapuu. Ei – ei ollut älyä seurata, että kirsikkapuu kasvaisi suoraan. Ja luumupuun tökkäsin sopivalta näyttävään kohtaan. En nyt vaan tajunnut, että se puu kasvaa…

...taistelu rikkaruohot vs. kukkaset

Tänä kesänä päätin, että puutarhanhoito saa minun puolestani olla. Miksikö? No koska se näyttää ihan siltä ja samalta, vietinpä minä siellä aikaa sen tunnin tai koko kesän tai parikin. Luovutan rikkaruohoille kukkapenkkini. Samalla toivon, että ne sitkeästi paikasta A paikkaan B ja takaisin siirtelemäni perennat vihdoinkin päättävät näyttää, mistä se kana pissii ja rikkaruohot jäävät kakkoseksi.

...kokemusten aarreaitta...

 

Kaikesta epäonnistumisista ja epätoivosta, mitä tähän pihani laittamiseen liittyy, päällimmäiseksi ovat mieleeni jääneet kuitenkin ennen kaikkea ne jutut, mitä pihalla on tehty ja tehdään. Muistan sen, miten pihaan rakentui lapsille leikittäväksi leikkimökki. Muistan juoksukisat, joissa tytöt antoivat pikkuveljen voittaa – niin ja yhteiset jalkapallopelit ja piilosillaolot. Aika monta aarrekarttaa olen myös piirtänyt pihasta ja piilottanut aarteet ja katsonut, miten lapset etsivät ja löytävät aarteita. Talvella kalteva pihamme soveltuu puolestaan mäenlaskuun.

Joten, jos minä en ole hortonomi, niin ei se mitä. Kesäkukat ovat olleet minulle pelastus ja värintuoja. Sitä paitsi, talvella piha näyttää satumaiselta lumipeitteessä ja kesällä ilta-auringossa ei mikään voi näyttää rumalta 😊

Joten - jos sinustakin tuntuu siltä, että keskikesän piha-ahdistus iskee, anna sen tulla ja mennä, istahda pihallesi ja nauti siitä mitä ympärilläsi näet :)

P.S. Kyllä miulla pari kesäkukkaa on itämässä. Ensimmäinen kokeilu laatujaan. Vähän taidan olla vain myöhässä. Nyt vain tartteis löytää paikka, mihin niitä voisi tökkiä :)