Luovuus kunniaan

Luovuus. Sen katsotaan olevan vahva osa taiteilijoiden persoonaa, olivatpa he sitten muusikoita, kuvataiteilijoita, valokuvaajia tms. No onhan se selvä, että saadakseen elantonsa jostakin taiteelliseksi luokiteltavasta ammatista, on oltava luova.

Jotenkin haluan ravistella tätä ajatusta luovuudesta liitettynä vain tietyn ihmisryhmän ominaisuudeksi. Lähden siitä ajatuksesta, että jokainen ihminen on luova.

Kyllä – luit oikein - jokainen ihminen on luova. Seuraava kysymyksesi lienee: miksi kaikki ihmiset eivät sitten ole jonkin sortin taiteilijoita?

No siitä syystä, että se luovuus näkyy meissä ihmisissä niin monella tavoin. Tästä pääsen kiinni yhteen omaan lempiaiheeseeni, kotiäidit. Olin itse vuosia kotona hoitamassa päätyönä kolmea lasta. Kun yksi on juuri syntynyt imeväisikäinen, yksi taapero tohottaa joka paikkaan ilman järjen ääntä ja yksi reilu viisi vuotias päättää leikkiä tomeraa äitiä, tarvitaan siltä oikealta äidiltä luovuutta arjessa selviämiseen. Enempää en lähde muistelemaan tätä vaihetta, mutta jokainen pienen tai pienten lasten vanhempi tietää mistä puhun.

Luovuutta tarvitaan myös ihan tavallisissa ammateissa. Ajatellaan vaikka opettajia. Jos se yksi oppilas ei ymmärrä sitä jakokulmaa, vaikka kuinka väännät asiaa taululla, on opettajan kyettävä esittämään se asia jollakin toisella tavalla. Tai sairaanhoitaja, joka yrittää saada syömään muistisairasta vanhusta, joka kivenkovaa uskoo, että olet aikeissa myrkyttää hänet. Ei auta iskeä hanskoja tiskiin, vaan on oltava luova. Ja entäs sitten rakennusmiehet. Kun sitä saneerauskohteen putkea ei voitukaan vetää siihen, mihin alun perin ajateltiin, on istuttava hetki jakkaralle ja mietittävä toinen ratkaisu.

Ja kyllä noita luovuuden esimerkkejä löytyy ihan joka ammatista. Eli kuka sanoi, etteivät kaikki ihmiset ole luovia? Ihan varmasti ovat.

Erityisen luovia ovat lapset. Lapset pomppivat lätäköstä toiseen, tekevät lumienkeleitä ja paistavat mutakakkua ja antavat muutoinkin luovuuden kukkia. Ja kysypä lapselta ratkaisu johonkin mieltäsi askarruttaneeseen ongelmaan – saatat yllättyä.

Meidän perheen nuoriso perustelee huoneidensa sotkuja luovalla luonteellaan. Toisaalta, jos he sen siivoamisen sijaan ovat tekemässä edes ajatustasolla jotain uutta innovaatiota, niin ihan mieluusti suljen sen oven. Teen niin muuten aika usein, kun perjantaisiivous alkaa kuumentaa päätäni 😉 Hmmm… sekin muuten taitaa mennä otsikon luovuus alle…

Mutta ihan vakavasti. Ihmisten pitäisi ryhtyä kunnioittamaan omaa luovuuttaan. Meissä kaikissa asuu pieni keksijänero. Ja kun se keksijänero pääsee vauhtiin, ei tiedä mihin se johtaa. Joten: luovaa viikonloppua teille kaikille kanssakulkijoille!

P.S. Kuvat ovat esikon ottamia ja muokkaamia – minussa ei ole tuon sortin luovuutta vielä havaittavissa 😊