Mennyttä ja tulevaa

Joulun jälkeen...

Joulun jälkeen ja ennen uutta vuotta on hyvä hetki miettiä menneitä ja pohtia tulevia. Mitä joulun jälkeen on mielen päällä juuri nyt, on se, että joulu nostaa esiin läheisten ihmisten merkityksen. Meille perheenä oli erittäin tärkeää se, että pyörätuolissa oleva mummo jaksoi sittenkin tulla viettämään meille aattoiltaa. Luukas-poika teki miehen työn pitäessään aattona melko pitkän ja mutkikkaan pihapolun auki lumesta mummolleen, ja vieläpä ilman erillistä kehotusta. Mummo kun tuo hänen mielestään mukanaan hyvät energiat.

Uutta polvea puolestaan edusti pari kuukautta vanha Pauli-poika, joka ei hätkähtänyt Joulupukkia, eikä ympärillä olevaa hälinää. Pauli kiersi sylistä syliin ja katseli uppo-outoja kasvoja vakavan tarkkaavaisesti. Myös veljen vaimon Valentina-äiti pyöri porukassa kuin kotonaan, vaikka yhteinen kieli rajoittui lähinnä viittomakieleen.

Läheinen on...

Ja kuka sitten on läheinen ihminen? Läheinen ihminen on se, jonka seurassa tunnet olosi kotoisaksi, eikä sinun tarvitse esittää mitään. Hän ei ole seurassasi, koska sinulla on tietty asema tai näytät hyvältä – tai muuta vastaavaa. Läheinen ihminen ei arvostele valintojasi, eikä odota sinulta vastapalveluksia. Hän ei odota, että olet hänen kaltaisensa, vaan hän hyväksyy erilaisuutesi ja pitää sitä ennemminkin rikkautena - muun muassa.

Läheisyyden syntymiseen ei välttämättä tarvita vuosia saatikka vuosikymmeniä. Meidän perheeseemme kuuluu vahvasti meillä viime lukuvuoden viettänyt italialainen Emma. Avasin eilen Emman ja hänen perheensä lähettämän paketin, joka saapui vähän myöhässä joulun jälkeen. Paketissa oli kaikkea kivaa, kuten esimerkiksi italialaisia jouluherkkuja. Liikuttavimmat olivat kuitenkin suomeksi Sallalle ja Luukakselle kirjoitetut synttärikirjeet, joiden yhteisviesti lyhyesti oli: rakastan sinnuu.

Läheisyyttä voi kokea yllättäen tuiki tuntemattomankin ihmisen kanssa. Itselleni tällaisia läheisyyden tunteita herätti taannoinen Joulumieltä paikallisilta paikallisille -kampanja, jolla Starbox-bloggarit keräsivät joululahjoja paikkakuntansa perheille, joille oli tulossa niukka joulu. Tunsin läheisyyttä kaikkia kampanjaan osallistuneita kohtaan. Erityisen lämmin oli hetki, jossa vein lahjoituksia Savonlinnan Perhekotiin, joka puolestaan välitti lahjat sopiville perheille.

Mitä tulevaan vuoteen tulee, aion entistä enemmän panostaa niihin ihmisiin, jotka koen itselleni läheisiksi. En vietä aikaa tyyppien kanssa, joille en kelpaa omana itsenäni tai joille kelvatakseni minun tulisi muuttua toiseksi ihmiseksi. Aika mahtavaa kuitenkin huomata, että vuosikymmenten kuluessa on lähipiiriini etsiytynyt ihmisiä, jotka pitävät minusta minuna. Terveisiä heille kaikille 😊

Ja vaikka tuleva vuosi 2018 näyttää omalla kohdalla suurelta mysteeriltä, pyrin luottamaan siihen, että kaikki järjestyy.