Mille sinä taputat?

Ei naurattanut 

En katsonut eilen Jari Sillanpään haastattelua. Katsoin sen tänään tallenteena. Sen jälkeen olen istunut tässä työpöydän ääressä ja ihmetellyt, mitä tuossa haastattelussa tapahtui. Yksi Suomen vetovoimaisimmista laulajista vitsaili huumeiden käytöstään. Mietin lausetta, jolla Sillanpää perusteli huumeiden käyttöään: ”Jokainen ihminen haluaa jotakin, pää sekaisin, arjesta pois, pitämään hauskaa….. Jokaisella meillä on se oma juttu… Jotkut saa hirveet kiksit niin ku, piinata ihteensä niin ku juoksemalla tuolla metsässä…what ever…”

Kyllähän meillä kaikilla tosiaankin on omat juttumme. Toiset jutut vaan ovat enemmän vahingoittavia kuin toiset. Metsässä juokseminen ei välttämättä aiheuta haittaa kanssakulkijoille, eikä suurella todennäköisyydellä myöskään juoksijalle itselleen.

What ever. Sillanpää puhuu ja sanoo, mitä haluaa. Hän ottaa vastuunsa omasta elämästään. Ja puhuu suoraan – on siis rehellinen. Ja diipa daapa. Uskon, että iso osa ihmisistä osasi suhteuttaa laulajan kommentit siihen, että hän on oikeasti narkomaani. Mutta se, että yleisössä istui henkilöitä, jotka taputtivat ja nauroivat Sillanpään huumeiden käyttöön liittyville kommenteille, tuntui lähinnä makaaberilta.

Kun mikään ei muutu...

Näin pitkänä perjantaina tulee pakostakin takaumaa tuonne parin tuhannen vuoden päähän. Silloin - ainakin tarina niin kertoo – vedettiin ristille yksi Jeesus niminen tyyppi. Ympärillä riitti ihmisiä, jotka hurrasivat.

Mikään ei näytä muuttuneen. Tämä tulee vähintäänkin selväksi, kun katson uutisia, joissa kerrotaan muun muassa yhdestä tämän hetken ykkösvaltioista, ja sen päämiehestä, joka todistettavasti on puhunut esimerkiksi halventavasti naisista ja luultavammin siirtänyt puheet käytännön tasolle. Hänelläkin riittää selkään taputtelijoita ja hurraajia. Niitä riittää myös Pohjois-Korean mahtavalla Kim Jong-unilla, joka huvittelee eliminoimalla vastustajiaan. Näistä esimerkeistä on enemmänkin runsauden pula. Sillanpää on näissä piireissä pikkutekijä, mutta kuitenkin...

Miksi tyhjälle taputetaan?

Mitä enemmän mietin, sitä selkeämmin tajuan sen, miten paljon nykyisin riittää tyhjälle taputtajia ja tyhmälle naurajia. Tajuan myös sen, että yhä enemmän normaalina pidetään asioita, jotka eivät sitä millään mittarilla mitattuna ole. En minä väitä tai halua sitä, että kaiken pitäisi pysyä ennallaan, mutta jos sen verran pysyisimme ihmisinä, että emme taputtaisi asioille, joissa ei ole mitään taputettavaa.

Mille sinä muuten taputat?