Milloin intiimistä tuli julkista?

Voihan jelly

Joskus on pakko avautua. Tällä kertaa avautumiseni sai sysäyksen keskustelusta keskimmäiseni kanssa. Mietimme nuoren naisen kanssa tätä aikaa, jota leimaa kaiken yliseksualisoiminen. Ja niinhän se on. Et voi avata yleisimpiä nettiuutisivuja tai aikakaus-/sanomalehtiä saatikka kuunnella radiota tai katsella tv:tä ilman, että törmäät johonkin seksuaalisuuteen viittaavaan ilmaukseen.

Kysymys kuuluukin, missä vaiheessa intiimistä tuli julkista. Missä vaiheessa asioista, jotka on mielletty yleensä kahden ihmisen välisiksi henkilökohtaisiksi asioiksi, tuli kaikkien yhteistä omaisuutta?

Ja ihminen turtuu. Ihminen turtuu siihen, että se näkee uutisotsikoita sotien kauhuista, hukkuvista pakolaisista, nälkää näkevistä lapsista yms. Ihminen turtuu myös siihen, että se kuulee aamu-unisena aamuradion mukavan jutustelun lomassa mainoksen, joka lupaa jelly jortikan tarjoavan huippukivaa huippu halpaan hintaan kotiin kannettuna. Puhumattakaan kaalimadosta, jota koko ajan kolottaa.

Missä vaiheessa lakkasin välittämästä siitä, mitä silmilleni ja korvilleni suolletaan joka tuutista? Missä vaiheessa lakkasin vaihtamasta kanavaa perheohjelman mainostauolla suojellakseni lasteni silmiä kaikelta huippukivalta?

Lapset ovat kasvaneet teineiksi. He kyllä tietävät seksistä. Kanavanvaihtoa ei siis mainostauolla tarvita. Silti haluaisin lasten ajattelevan, että elämä ei pyöri huippukivan ympärillä ja että ihmissuhteissa ei aina kaalimato auta. Että seksuaalisuus on todellakin paljon ja jopa ihan muuta, mitä nykymedia aivopesee ajattelemaan.

Lapsi ja nuori ei osaa vetää aina rajoja

Voin myöntää, että minulle kävi todella tunteisiin, kun kuulin esikon (jälleen kerran) kertovan Instatilistä, jossa levitellään näitä huippukivatyylisiä kuvia alaikäisistä. Se, että teini-ikäinen lapsi jakaa itsestään vähäpukeisia/vaatteettomia kuvia kavereilleen kertoo jotain todella huolestuttavaa tästä ajasta. Asia saa vielä suuremman vakavuuden, kun nuo teini-ikäiset alkavat jakamaan noita kuvia vaikkapa WatsApp-ringeissä ja perustavat niille jopa oman Instatilin. Onko se huippukivaa? Ja missä se veikeä kaalimato silloin luuraa?

Aikuisilla on aina vastuu. Mikä taho ja missä kohtaa teki mahdolliseksi sen, että lapset ja nuoret altistuvat jo ihan pienestä pitäen materiaalille ja asioille, joita he eivät ole kypsiä käsittelemään?

Tässä kohtaa ihmisen historiaa ollaan tultu maailmaan, jossa mikään ei tunnu enää miltään. Jos Instatilillä paistaa naamataulun sijaan alavärkki, herää ajatus, että enää ei riitä se, että tunnistaa henkilön naamataulusta. Nimittäin alavärkki se vasta kertoonkin jotain…

Kyllä jokainen omat matonsa löytää

Olen vanhan koulukunnan edustaja. En halua, että lehteä lukiessani silmilleni lävähtää kenenkään jelly tai kaalimato tai mikään muukaan. En halua, että vaativa ääni huutaa radion avatessani, että tilaa kotiin jelly ja samaan hintaan vielä rasvat päälle. En halua lukea ilmastonmuutosuutisten välissä otsikoita, jotka kysyvät, tiedänkö miltä suuseksi tuntuu naisista, saatikka vinkkejä sidontaleikkejä aloittavalle. Koska olen vanhan koulukunnan ihminen, olen suorastaan helpottunut kuullessani, etteivät uutta sukupolvea edustavat nuorenikaan halua naamalleen em. otsikoita. Koska: ne lähinnä vaivaannuttavat.

Mitä oikeasti halutaan tietää?

Kummallista myös se, että vaikka seksiin liittyvää aineistoa tulee ulos joka tuutista, ei se näy sen oikean tiedon kasvuna. Vai mitä mieltä olette siitä, että Mannerheimin lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimeen tuli viime vuonna lähes 21 000 yhteydenottoa. Poikien yleisin kysymys oli, miten lähestyä kiinnostavaa kumppania.

En tiedä muista, mutta minusta tässä jatkuvassa kaiken levittämisestä kaikille -kulttuurissa on jotain mätää. Mitä kun jellyn esittely ei enää riitä? Siitäkin olemme jo lukeneet uutisia.

Joten, missä vaiheessa kaikesta intiimistä tuli julkista? Ja onko se sittenkään ihan ok?