Kun lääkäri kohtaa ihmisen - on palvelu kohdallaan

Sote sitä sote tätä. Ja yhtäkkiä sotea ei välttämättä tulekaan. No eihän sitä olla edes kovin pitkään suunniteltukaan… Ja edelleen väitän, että sote on monelle vieläkin hieman hämärän peitossa. Omaan päähäni sotesta on iskostunut kaksi asiaa. Toinen on se, että sillä saadaan säästöjä julkisen terveydenhuollon menoihin. Toinen on se, että yksilön valinnanvapaus lisääntyy terveydenhuollon palvelujen suhteen. Niin ja sen myötä ihmisillä on parempi mahdollisuus valita se laadultaan paras palveluntarjoaja. Tervettä kilpailua siis - hyvä, hyvä!

No se sotesta. Hetkeksi. Perjantaina sain aivan uskomattoman näytteen paikallisesta terveydenhuollon osaamisesta yksityiseltä sektorilta. Ja uskomattoman näytteen täydellisestä palvelusta. Näistä kirjoitan hieman myöhemmin. Sen verran vihjaan, että kokemus liittyy jalkojen hyvinvointiin.

Tämän päiväinen palvelun laatu toi kuitenkin mieleeni lapsuuden ja nuoruuden lääkärissäkäynnit. Koska vanhin veljeni sairastui aikanaan vakavasti ja sittemmin kuoli, pitivät vanhempani tärkeänä, että muut lapset saavat hyvälaatuista lääkärinhoitoa. Tämä tarkoitti sitä, että lapset käytettiin usein yksityisellä lääkärillä ja vieläpä sillä yhdellä ja samalla. Kutsuimmekin häntä perhelääkäriksemme.

Se mikä tästä mukavasta mieslääkäristä jäi mieleeni, oli se aito kohtaaminen, jonka jo lapsikin oivalsi. Lääkäriin oli mukava ja ennen kaikkea turvallista mennä. Tällä lääkärillä oli myös aikaa. En koskaan muista tunteneeni, että lääkärillämme olisi ollut kiire. Hän ei tuijottanut tietokoneen ruutua tärkeän näköisenä (olikohan niitä muuten tuolloin…) vaan katsoi suoraan silmiin kasvot lämpimässä hymyssä.

Erityisen hyvin muistan sen kerran, kun jo täysi-ikäisenä menin hänen vastaanotolleen (luultavasti hieman äidin painostamana), koska minulla oli jo pitkään jatkunut epämääräisiä oireita. Miten helpottavalta tuntui lääkärin ensikommentti: ”Sinulla on niin terveen väriset punaiset posket, ettei nyt ainakaan mitään vakavaa voi olla.”

Niinpä. Sen lääkärin tehtävä kun ei ole pelkästään kuunnella keuhkot, kirjoittaa lähetteitä tutkimuksiin, varmistaa Pharmaca Fennicasta lääkemääräykset yms. – vaan sen lääkärin tehtävä on kohdata ihminen. Niin ja tarjota myös lisäksi henkistä palsamia.

Sittemmin elämässäni olen törmännyt myös toisenlaisiin lääkäreihin. Niihin, jotka eivät välttämättä katso edes kohti. Niihin, jotka eivät kysy, miten siulla muuten menee. Niihin, jotka olettavat liikaa, tietävät vähemmän. Niihin, jotka eivät muista olevansa ennen kaikkea palveluammatissa. Toki niitä hyvillä kohtaamistaidoilla varustettujakin on matkalle mahtunut - onneksi!

Siis. Sote, jos jossakin kohtaa toteudut, toivon, että meillä kaikilla olisi mahdollisuus käytännössäkin yhä useammin siihen hyvään hoitoon ja palveluun.

Niin – ja sen lääkärin nimi oli Seppo Tahvanainen. Hyviä ja osaavia ihmisiä ei unohda koskaan 😊