Muistamisen tärkeydestä

Tarinaa tarinoista

Viikonloppuna olimme juhlimassa miehen siskon ja hänen miehensä pyöreitä. Paikalla oli sukua, jota näkee todella harvoin - sitä vähän itseä vanhempaakin sakkia. Alussa keskustelu oli tyypillistä tyyliä ”Mitä teille kuuluu, ja on ilmoja pidellyt”. Mutta - illan pidetessä, niin kuin usein tapana on, lähtivät jutut tarinan tielle. Ja niitä tarinoita voisi kuunnella loputtomiin.

Tarinoita kuunnellessa tuli väistämättä mieleen se, miten tarinat ja kertomukset sitovat sukupolvia yhteen, ja miten jokainen ihminen on osa muistojen ketjua.

Muistaminen

Tuli myös mieleen, miten vähän eri-ikäiset ihmiset viettävät nykyisin yhdessä aikaa tarinoiden ja muistellen ja uusia tarinoita luoden. Enemmän pitäisi, sillä oikeastaan se, mitä teemme/teimme, saa todellisen merkityksen vasta siinä kohdassa, kun joku muistaa sen, mitä olemme tehneet.

Uusi tarina

Kun istuin kotimatkalla auton takapenkillä, tiesin, että tämä kotimatka jää mieleeni tarinana, jota ehkä kerron ja kertaan jossakin vaiheessa, kun istumme jälleen tarinoimaan. Matka oli nimittäin laatujaan ensimmäinen, jolloin kuskin paikalla istui esikoinen, ja minä sekä mies olimme molemmat kyytiläisinä. Matka oli myös hitusen pidempi kuin taajamasta keskustaan ja takaisin. Aika herkullinen tilanne siis kaiken kaikkiaan…

Esikko valitsi itselleen sopivimman radiokanavan ja väänsi volyyminappulan kaakkoon. Vänkärin paikalla istuneen isätyypin suupieli nyki hymystä, eikä hän vääntänyt nappulaa hiljemmalle. Perheemme autoilussa on sääntö, että kuski valitsee musakanavan ja jopa sen volyymin, eikä kenelläkään ole siihen nokan koputtamista. Aina voi käydä kauppaa ja ehdottaa, mutta lopullinen päätös on kuskilla. Ja voi että esikko sisarustensa kanssa nautti 😊

Keskiössä tunne

Istuin hiljaa siellä takapenkillä, kuuntelin iloista tarinointia ja yritin painaa hetken mieleeni. Miten pienestä voikaan syntyä niin suuri onni, että se täyttää koko sydämen ja sielun.

Tämän tarinan opetus: on lohdullista, ettei niiden sukupolvelta toiselle siirtyvien tarinoiden tarvitse sisältää suuria urotekoja tai mahtavia saavutuksia. Todellinen tarina ei nimittäin ole lista saavutuksia tai ansioluettelo – tarinan kauneuden muodostavat tunteet, joita se tarina kertojassaan ja kuulijoissaan herättää.

Ja siksi niitä samoja tarinoita voi kuunnella aina uudelleen ja uudelleen 😊