Muisti on melkoisen vekkuli veikko

Muistatko?

”Ihan varmasti muistan, että laitoin avaimet tuohon pöydälle eilen!” Yllätys vain on se, että se eilen pöydälle laitettu avainnippu löytyy kuitenkin aamulla takintaskusta. Aika moni etsii myös niitä kuuluisia silmälaseja, jotka on sitten työnnetty sinne otsalle. Itse tunnustan etsineeni kovaan ääneen kännykkää, johon kuitenkin samaan aikaan puhuin. Samoin en koskaan ole ollut erityisen hyvä nimissä. Jos en tapaa jotakin henkilöä pitkään aikaan, unohdan nimen takuuvarmasti. Pitäiskö olla huolissaan?

Ihan kaikesta muistamiseen tai pikemminkin muistamattomuuteen liittyvästä ei tarvitse olla tekemässä mitään vakavampaa diagnoosia, sillä väsyneenä tai ylikuormittuneena aivot eivät varmasti toimi optimaalisesti.

En tässä lähde nyt listaamaan sitten niitä muistamattomuuteen liittyviä asioita, joista ehkä pitäisi olla huolissaan. Tämä muisti asia nousi esille nimittäin hieman toisenlaisesta näkövinkkelistä taannoin, kun esikko alkoi puhumaan minulle Mandela-efektistä. Neitokainen oli törmännyt tähän käsitteeseen netissä ja tuli selittämään siitä minulle innoissaan.

Mandela-efekti

Sattuma oli mielenkiintoinen, sillä olin itse lukenut aiheesta paria viikkoa aikaisemmin. Mandela-efekti on saanut nimensä siitä, että osa ihmisistä voisi lyödä vaikka mitä vetoa siitä, että Nelson Mandela kuoli 1980-luvulla vankilassa. Ja kyse ei ole pienestä joukosta, joka uskoo kuoleman tulleen jo muutama vuosikymmen todellisuutta aikaisemmin. Todellisuudessa Mandela kuoli kuitenkin vasta vuonna 2013.

Vastaavia esimerkkejä on kuulemma muitakin. Esimerkiksi Suomessa on ihmisiä, joiden mielestä tuttu Fazerin parhaat -karkkipussi on nimeltään nimenomaan Fazerin parhaat. Googlettamalla selviää, että nimi on ollut aina Fazerin parhain.

Valemuistoja vai jotain mystisempää?

Mistä tässä ison ihmisjoukon väärinmuistamisessa sitten lienee kyse? Selitykset vaihtelevat aina jaetuista rinnakkaistodellisuuksista enemmän järkeenkäypään teoriaan valemuistoista. Edelliseen uskovat väittävät, että maailmankaikkeudessa on iso joukko rinnakkaistodellisuuksia, joissa tapahtuu samoja asioita hieman muunnellusti. Poikkeavan muiston oletetaan johtuvan vierailusta tuossa toisessa todellisuudessa. Toinen selitys on jaetut valemuistot. Eli iso joukko ihmisiä muistaa yksinkertaisesti vain samalla tavalla väärin. Tämä teoria tuntuu inhimilliseltä, sillä jokainen tietää, että muisti on parhaimmillaankin valikoiva. Lisäksi muistamiseen vaikuttavat ihmisen aikaisemmat kokemukset. Samoin muistot sekoittuvat toisiinsa, varsinkin jos henkilöllä on useita samantyylisiä kokemuksia.

Oli niin tain näin, muisti on minusta mielenkiintoinen asia. Itse en esimerkiksi ole edelleenkään saanut vastausta siihen, kuka söi rasiallisen Toffifee-makeisiani viime joulun tienoilla. Kukaan ei nimittäin ainakaan muista syöneensä 😊