Oikeus muuttua ja muuttaa mieltä

Tämänkertaiseen postaukseen aihe pompsahti suoraan netistä iltapäivälehden viihdeuutiset-palstalta. Julkkiskaunotar nimittäin avautuu siitä, että sensaatiohakuinen aikakauslehti on kaivellut jälleen kerran hänen menneisyyttään. Kovasti oiottuna hänen pointtinsa on, että ihminen muuttuu vanhetessaan ja nuoruuden hölmöilyjä ei ole edes eettisesti oikein lähteä kaivelemaan. Ei, vaikka tyyppi olisi julkisuuden henkilö ja vieläpä omasta palavasta halustaan.

Tunnen sympatiaa kohun kohteeksi joutunutta kohtaan. Nuoruus on kasvun ja kokeilun aikaa. Joku toinen elää sen läpi puhtoisesti ja ainoat merkinnät löytyvät rippikouluvihkosta, johon on pitänyt kerätä riittävästi todisteita osallistumisesta jumalanpalveluksiin tai muihin vastaaviin kirkon tapahtumiin.

Joku toinen kipuilee kasvuvaiheessa ja kokeilee rajojaan rankemmin.

Väittäisin, että isosta osasta elämän alkumetreillä törttöileviä nuoria ja nuoria aikuisia kasvaa kuitenkin ennemmin tai myöhemmin vastuullisia Suomen kansalaisia.

Ikä muuttaa ajatusmaailmaa

Sen lisäksi, että ihminen kasvaessaan ja eläessään kauemmin muuttuu yleensä myös järkevämmäksi, muuttaa hän usein myös mielipiteitään tai asenteitaan eri asioihin. Sekin on täysin luonnollista.

Tuntuisi suorastaan oudolta, että parikymppisen minän ja keski-ikäisen minän ajatukset kävisivät täysin yksiin.

Itse epäilisin siinä vaiheessa, että kasvua ja kehitystä ei ole tapahtunut ja aika on tullut kulutettua ihan hukkaan. (Vaikka joskus tuntuukin, että niin onkin ja kehityskäyräkin lähtenyt laskusuuntaan.)

Ja kaiken lisäksi ihmisenä kasvuun kuuluu sekin, että ajatusmaailma voi muuttua radikaalisti vielä aikuisenakin. Ainakin minä olen valmis muuttamaan ajatuksiani melkeinpä mistä tahansa, jos minulle lyödään pöytään todisteita, jotka puhuvat sen puolesta. (Miettikääpä, että maapallo olisi edelleen pannukakku, jos uusia faktoja ei olisi hyväksytty…) Tässä sivutaankin lempiaihettani, joka on vuorovaikutus. Vuorovaikutus on muun muassa sitä, kykenee antamaan kunnioittavaa tilaa muiden joskus paljonkin omista ajatuksista poikkeaville ajatuksille. Siitä syntyy hedelmällistä kommunikaatiota, joka voi johtaa vaikkapa uuteen innovaatioon. Mutta tästä ehkä myöhemmin…

Takin kääntäminen ei ole aina huono asia

Lehdissä puhutaan usein poliitikkojen kohdalla takinkääntäjistä. Epäpoliittisena henkilönä en lähde pohtimaan sanonnan syvempää olemusta. Sen tiedän, ettei se tarkoita baarissa likaantuneen takin kääntämistä puhdas puoli ulospäin. (Vaikka jotain yhtymäkohtia asioissa voi ollakin.)

Jotenkin vain tuntuu siltä, ettei takin kääntämien ole aina se huonompi vaihtoehto.

Itse olen muuttanut ajatuksiani useinkin. Elävästi tulee mieleen ainakin tapaus 18 vuoden takaa, jolloin esikoisemme syntyi. Olin ajatellut nimittäin jatkavani töissä heti, kun suinkin mahdollista.

Mutta kuinkas kävikään?

Kun tutun koulun rehtori soitti kolmen kuukauden kohdalla ja kysyi, olenko jo valmis palaamaan opetushommiin, en heti ymmärtänyt mistä hän puhuu. Joten – kyllä – ajatusmaailma voi joskus muuttua ja takki kääntyä, eikä se ole välttämättä huono asia.

Oletko sinä muuttanut joskus itsellesi tärkeistä asioista mielipidettä tai toimintatapaasi? Olisi kiva kuulla, mitä ne koskivat.