Pian paistan joulupipareita

Kyllä - luit aivan oikein: pian paistan joulupipareita. Otsikosta voisi luulla, että olen ottamassa todellisen varaslähdön jouluun. Näin ei kuitenkaan ole. Kyse on siitä, että Lotta lähtee syyslomalla Emman luo Italiaan, ja Emma toivoi tuliaisiksi pipareita. Niille, jotka eivät ole lukeneet aikaisempia postauksiani saatikka esittelytekstiäni, kerrottakoon, että Emma oli meillä vaihto-oppilaana lukuvuoden 2016-2017.

Eikä Emma halua mitä tahansa pipareita, vaan niitä samoja, joita tehtiin yhdessä viime jouluksi. Tämä tarkoittaa sitä, että todellakin joudun tai saan kaivaa esille piparimuotit ja sen iänikuisen pipariohjeen, jolla olen tehnyt piparit ainakin viimeiset 15 vuotta.

Hetken mietin, että turvaudun lähikaupan Pirkka-pipareihin, sillä en millään pystynyt kuvittelemaan itseäni piparinpaistossa lokakuussa.

Mutta neitokainen kyllä tunnistaisi feikkipiparit, joten ei auta muu kuin ryhtyä asennoitumaan tulevaan piparimaratoniin.

Pipari-tietoutta Italiaan

Niille, jotka seurasivat Isäntäperhe-blogiani, kerrottakoon, että kaihon tunne kaivertaa melko usein mieltä. Vaihtariprojektin syvyys ikään kuin avautuu oikeastaan jälkikäteen enemmän ja enemmän.

Että siitä ihmisestä, joka muutti meille vajaaksi vuodeksi, tuli tärkeä ihminen ja perheenjäsen.

Matka oli haastava, mutta kannattava. Se vaati heittäytymistä ja antautumista kokemuksen vietäväksi. Jälkikäteen olen ymmärtänyt sen, että kyse on myös rohkeudesta, sillä vaihtariperheenä sinun on siedettävä epävarmuutta ja oltava valmis kohtaamaan täysin uusia tilanteita muun muassa ihmissuhderintamalla. Parhaimmillaan vaihtarivuosi tarjoaa kasvua kaikille osallisille monella tapaa.

Emma valmistelee esitystä vaihtarivuodestaan.

Emma on päässyt Italiassa takaisin omaan tuttuun rytmiinsä. Ison osan arjesta vie opiskelu ja kokeet, sillä neitokainen on paluunsa jälkeen urakoinut opinnoissa kiinni luokkatovereitaan. Eilen lauantaina Emma piti koulussaan esitelmän vaiharivuodesta (Italiassa  koulua käydään kuutena päivänä viikossa). Päivän päätteeksi tuli viesti, että esitys meni hyvin. Koulukaverit olivat kuulemma kuunnelleet esitystä yllättävän keskittyneinä ja katselleet kiinnostuneina kuvia Suomesta.

Esitelmässä oli ollut mukana kuvia muun muassa pipareista ja piparkakkutalosta.

Nähtäväksi jää, tuleeko suomalaisista joulupipareista Suomen seuraava hittivientituote, jolla saadaan korjattua valtion talouden alijäämää (tai jotain vastavaa...).

Vielä vähän pipareista...

Tiedän, että Suomessa on paljon jouluihmisiä, joille joulunodotus alkaa juhannuksena. Minä aloitan jouluvalmistelut yleensä kolmisen viikkoa ennen joulua joulukorttien väsäämisellä. Piparit puolestaan paistetaan noin viikko ennen h-hetkeä (sillä muuton niistä ei olisi jouluna jäljellä kuin hajut). Ruuat puolestaan valmistuvat aivan viime metreillä.

Ja koska tämä tarina on mennyt kokonaan pipariksi, laitan loppuun kysymyksen: Milloin teillä paistetaan ensimmäiset joulupiparit?

Ja täppäähän alla olevaa tähteä, jos tykkäät pipreista, ja muutoinkin saa kyllä täpätä :)