Pieni teko - isot vaikutukset

Hieman ensin kirjoittamisesta

Olen tyyppi, joka kirjoittaa lähestulkoon koko ajan. Tälläkin hetkellä minulla on meneillään ehkä viitisen eri kirjoittamisprojektia. Yksi opinnäytetyö, pari opiskeluraporttia, yksi satukirjan viimeistelytyö sekä muutama otsikon tasolla oleva artikkeli, joista pari pitäisi saada tehtyä valmiiksi mieluusti tämän päivän aikana. Lisäksi kirjoitan blogiin kaksi kertaa viikossa.

Kirjoittaminen on minun yritykseni tuottaa jotain lisäarvoa olemiselleni. Esimerkiksi opinnäytetyö tuo esille uutta asiaa tutkimukseni kohteena olevasta asiasta. Satukirjani puolestaan tuottaa toivoakseni iloa ja hyvää mieltä lukijoille. Myös blogini tarkoitus on pääsääntöisesti ilahduttaa kanssakulkijoitani milloin milläkin aiheella.

Mutta blogilla voi myös vaikuttaa.

Mikä ihmeen kantasolurekisteri?

Tänään keskiviikkona haluan herätellä lukijoita miettimään sitä, miten erilaisilla pienillä teoilla voisi tehdä maailmasta paremman paikan.

Yksi pieniin, mutta vaikutuksiltaan suuriin tekoihin kannustava taho on Suomen Punainen Risti eli SPR.

No mistä nyt sitten mieleeni nousi sitten SPR, eikä vaikkapa paikallisesti erittäin hyvää työtä tekevä Savonlinnan Seudun Nuorisotoiminnan Tuki ry tai joku muu toimija? No ajatus sai alkunsa siitä, kun esikko ilmoitti minulle taannoin, että hänet on hyväksytty SPRn kantasolurekisteriin.

- Mihin ihmeen kantasolurekisteriin? kyselin luonnollisesti ihmeissäni. Pienen mieleen palauttelun jälkeen muistin kyllä sitten hämärästi, että Lotta oli jossakin vaiheessa alkusyksystä todennut minulle haluavansa rekisteröityä kantasolurekisteriin. Muistan myös hämärästi sen, että hänelle tuli joku iso ja virallinen kirje ja muistan hämärästi myös sen, että sen kirjeen johdosta laitettiin jotain myös paluupostiin.

En vain muistanut tai ollut edes rekisteröinyt sitä, että esikko oli paluupostiin laittanut posken limakalvolta ottamansa näytteen, josta määritellään alustavasti luovuttajan kudostyyppi.

Kun kudosmäärittely oli tehty, Lotta sai tiedon siitä, että hänet on rekisteröity kantasolurekisteriin.

Toki varsinaiseksi luovuttajaksi on vielä matkaa ja jos sellaiseen tulee tilaisuus, vaatii  se jatkotutkimuksia. Mutta, mikä tärkeintä, minun esikoiseni teki jotain sellaista, jota minä en ole koskaan edes harkinnut tekeväni.

Luovuttamalla kantasoluja tai verta teet jotain todella isoa

Koska en enää kehdannut udella esikolta sitä, mitä kaikkea tuo kantasolurekisteriin liittyminen tarkoittaa (koska hän aivan varmasti sen oli jo minulle kertonut, mutta ilmeisesti minä kirjoitin ja näyttelin kuulevani…), kaivelin esille aiheesta asiaa SPRn sivuilta.

Ja tätä sieltä selvisi: Kantasolurekisteriin voi liittyä 18-40-vuotias, perusterve, henkilö. Kantasoluja voidaan kerätä luovuttajalta joko verenkierrosta tai luuytimestä.

Kerättyjä kantasoluja käytetään sellaisten potilaiden hoidossa, joihin ei lääkehoito tepsi.

Yleensä kyse on pahanlaatuisesta veritaudista. Erityisen toivottuja ovat nuoret luovuttajat. Jos luovuttajan kudostyypin kantasoluja tarvitaan, kutsutaan hänet lisätutkimuksiin, jossa varmistetaan soveltuvuus tarkemmin. Nuo kantasoluhoidot ovat todella tehokkaita. Kannattaa käydä tutkailemassa.

En voi sanoa kunnostautuneeni vastaavalla tavalla. Oma panokseni auttamiseen on elämäni aikana ollut osallistuminen erilaisiin keräyksiin. Edes verta en ole luovuttanut , vaikka sekin on pieni mutta suuri teko.

Yhden luovuttajan verellä voidaan auttaa jopa kolmea potilasta.

Ajantasainen verentarve näkyy SPRn sivuilla. Tänään siellä kerrotaan olevan suuri pula O negatiivisesta verestä.

Haaste hyvistä teoista

Sitä minä vaan tällä kirjoituksella ajan takaa, että pienellä teolla voi olla todella suuret vaikutukset. Eikä vain noilla esille nostamillani teoilla. Jo sillä, että hymyilet jollekin vastaantulijalle, voi olla iso merkitys.

Ei muuta kuomat kuin kantamaan korsia kekoon. Joka päivä on mahdollisuus tehdä jotain pientä suurta. Haastan sinut talkoisiin. Täppää tähteä, jos lähdet mukaan!

P.S. Savonlinnassa verta on mahdollisuus luovuttaa seuraavan kerran 12.10. 😊