Pikku prinssi

Kirjahyllystäni löytyi Pikku prinssi 

Aloitin hiihtolomaviikon – lukemalla kirjan. En muista milloin viimeksi olen tarttunut kaunokirjalliseen teokseen. Tälläkään kertaa en voi sanoa kirjan olleen sellainen tyypillinen romaani. Tai ainakaan itse en luokittele ranskalaisen Antoine de Saint-Exupéryn vuonna 1943 julkaisemaa Pikku prinssiä sellaiseksi.

Syy miksi juuri tämä kirja valikoitui hiihtoloman kirjalliseksi nautinnoksi ei ole erityisen ylevä. Etsin nimittäin taannoin kirjahyllystäni (joka on yhtä sotkua) erästä tärkeää paperia. Etsinnän tuoksinassa Pikku prinssi putosi hyllyltä kirjaimellisesti varpailleni (onneksi pienoisromaani ei ole kovin painava). Katselin hetken kirjaa, ja muistin lukeneeni sen viimeksi noin 20 vuotta sitten. Joten, sen sijaan, että laitoin kirjan takaisin hyllyyn, nostin sen työpöydälleni, ja päätin lukea jossakin vaiheessa.

Aikuisille suunnattu "satu"

Totta puhuakseni, en muistanut yhtään Pikku prinssin sisältöä. Tai muistin sen verran, että kyseessä on melkoisen maineikas teos – jopa kulttiasemaan noussut sellainen ja että satumaisesta nimestä ja ulkoasusta huolimatta kyseessä on ehkä enemmän aikuisille suunnattu teos. Lisäksi muistin, että opiskeluaikainen ystäväni (terveiset Tuijalle) totesi minulle aikanaan tuon kirjan olevan yksi hänen suosikeistaan. Oli siis aika verestää muistia.

Eikä Pikku prinssi pettänyt minua. Ahmin se yhdeltä istumalta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Ja jos tarkemmin ajattelen, tuo hetki sopi Pikku prinssin lukemiseen paremmin kuin hyvin.

"Isot ihmiset ovat perin kummallisia"

Kaikki, jotka ovat lukenee Pikku prinssin tietävät, että pikku prinssi asuu pikkuruisella planeetalla nimeltä Asteroidi B 612. Hän tuntee itsensä kuitenkin ehkä yksinäiseksi ja päättää lähteä pois kotiplaneetaltaan tutustumaan lähiplaneettoihin. Hän vierailee muilla planeetoilla ja törmää: no enemmän tai vähemmän typeriin aikuisiin. Lopulta pikku prinssi tulee maahan. Tässä kohtaa nousee tärkeään rooliin Saharan autiomaahan lentokoneellaan pudonnut lentäjä (tarinan kertoja), joka kohtaa pikku prinssin autiomaassa. Lentäjä on sisimmissään säilyttänyt lapsenomaisen suhtautumisen elämään, mutta hän käyttäytyy kuin aikuinen, koska se nyt on vaan ainoa tapa pärjätä aikuisten maailmassa. Sisimmissään lentäjä on pettynyt aikuisiin. Mutta: Pikku prinssin kohtaaminen saa lentäjän jälleen muistamaan, miten suuri voima on mielikuvituksella ja lapsenomaisella ajattelutavalla.

"Ainoastaan sydämellään näkee hyvin"

En halua tähän referoida kirjaa, enkä myöskään lähteä erityisesti tulkitsemaan sitä. Kirja on niin monisyinen, että uskon jokaisen lukijan löytävän siitä omat tulkintansa ja itselleen sopivan merkityksen. Minulle kirja antoi ajattelemisen aihetta. Loppujen lopuksi ajattelen kuten pikku prinssi: aikuiset ovat ihmeellisen mielikuvituksettomia ja rajoittuneita ajattelutavoiltaan. Haluan nähdä maailman ja ihmisten merkityksellisyyden hieman pintaa syvemmältä. Lisäksi haluan uskoa pikku prinssin tapaamaa kettua, joka opetti, että tavallisistakin asioista tulee merkityksellisiä, kun meillä on niihin jokin side. Tai kuten kettu sanoo: ne on kesytetty. Ja ennen kaikkea haluan uskoa: ”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”